Description

Kun aloin suunnitella oktettoani, mielessäni selkeni vähitellen idea pehmeän sumumaisesta sointimaailmasta. Halusin luoda ehdottomasti ei-melodista, nauhamaista tekstuuria, joka staattisuudestaan huolimatta liikkuu aina jollakin tavoin: ellei yksittäisten sävelten kohdalla ole kysymys pienen pienistä glissandoista, niin ainakin sävelten voimakkuus tai sointiväri muuttuvat suuntaan tai toiseen.

Jukka Koskinen, 1993

The Octet (1993) and Ululation (1994) are made up of long sounds proceeding in tiny glissandos often only a quarter-tone in range. In Ululation, especially (the longest of my works so far), the timbre is also characterised by the constant alternation of crescendos and diminuendos.

© Jukka Koskinen, 1995

Oktetto (1993) ja Ululation (1994) muodostuvat pitkistä äänistä, jotka liikkuvat pienenpienin, usein neljännesaskelen kokoisin glissandoin. Varsinkin Ululation-teoksessa (suom. ulina), joka on pisin sävellykseni, myös crescendojen ja diminuendojen jatkuva vuorottelu antaa leimansa sointikuvaan.

© Jukka Koskinen, 1995

Oktett (1993) och Ululation (1994) består av långa ljud, som utför glissandon bestående av ytterst små, ofta kvartsintervall. Speciellt i Ululation (vilket betyder ylande), som är min längsta komposition, får klangbilden också karaktär av ständigt alternerande crescendon och diminuendon.

© Jukka Koskinen, 1995

Yleisradion tilaama ja vuonna 1993 kantaesitetty Oktetto on Koskisen musiikin toinen ääripää siinä missä Jousikvartetto on toinen. Kvarteton aggressiivisuudesta ja energisyydestä ei Oktetossa ole mitään jälkeä. Ainoat yhdistävät tekijät ovat säveltäjän itsepintainen pyrkimys irti selkeästi määriteltävistä intervalliyhdistelmistä ja vähäisimmästäkin melodian tapaisesta. Yksittäiset instrumentit kuiskailevat repliikkejään hyvin fragmentaarisesti.

Oktetto on tavallaan tapahtumattomuuden maksimointia: yhdeksänminuuttisen teoksen dramaturgia on hyvin yksinkertainen perustuen äärimmäisestä hiljaisuudesta vain kuin kevyen henkäyksen verran kasvaviin tehoihin. Kokonaisuuden kannalta sointivärit muodostavat oleellisemman aineksen kuin erilaiset tapahtumaketjut, joita niitäkin sävellykseen sentään sisältyy. Dynamiikka nousee ”vedenpinnan yläpuolelle” vasta Okteton loppupuolella ja silloin mezzopianokin tuntuu voimakkaalta kasvulta.

Oktetto on Koskisen tyylin ääripiste: sitä edeltäneet teokset loivensivat yksi toisensa jälkeen jousikvarteton jyrkkyyttä ja sitä seuranneet puolestaan etenevät taas kohti hieman liikkuvampaa ja voimallisempaa ilmaisua.

© Osmo Tapio Räihälä, 11/1998

Instrumentation

fl, ob, cl, bsn, 2vln, vla, vlc

Category

Chamber Works

Premiere

Anna Maria Rodriguez, flute, Yannis Papayannis, oboe, Francisco Ribeiro, clarinet, Kari Foss, bassoon, Joakim Svenheden, violin I, Christina Åstrand, violin II, Sabrina Giuliani, viola, Jan-Erik Gustafsson, cello, cond. John Storgårds, Helsinki, May 7, 1993

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF12276

+ Add information