Maito

by Max Savikangas

Milk for string quartet and reciter, Milk

Empty sheet

Max Savikangas

Maito

Music Finland

Description

Sävellykseni Maito lausujalle ja jousikvartetille syntyi kuva-, video-, performanssi-, käsite- ym. -taiteilija Teemu Mäen samannimisen tekstin törkkäisystä. Teksti esiintyy alun perin Mäen videoteoksessa, jonka lopuksi se kuullaan lausuttuna - samalla kun naisen mykkänä tuijottava pää akvaariossa peittyy hiljalleen maitoon. Halusin heti videon nähtyäni säveltää kyseiseen tekstiin pohjautuvan teoksen. Maito on teostyypiltään melodraama, jollaisia nykyään turhan vähän enää sävelletään. © Max Savikangas 2002 Teemu Mäki: Maito (1998) Joku kuolee nälkään jossain, joku toinen herkuttelee jossain toisaalla, mikä heidän suhteensa on? Jos herkuttelu tapahtuu toisen nälkiintymisen kustannuksella, synnyttääkö se automaattisesti syyllisyyttä riistäjässä? Jos syyllisyyden tunne syntyy, viekö se herkusta maun? Jos syyllisyyttä, tunnetta siitä, ei synny, onko herkuttelijan tunne-elämä laimeaa, onko syyllisyyttä vailla oleminen kykenemättömyyttä tai haluttomuutta tunteisiin? Voiko syyllisyyttä tuntea, kärsiä siitä, ja tarpeen tullen kuitenkin, ei vain unohtaa, vaan peräti vaihtaa vaihdetta ja täysin rinnoin nauttia herkuttelusta toisen kustannuksella? Joku nälkiintyy jossain, TV-ruudun tuolla puolen, joku toinen herkuttelee, TV-ruudun tällä puolen, tämä on tosiasia. Kenelle tästä on haittaa? Sille, joka kuolee nälkään. Sille, joka on 10-vuotiaana pakkotyössä lenkkitossutehtaassa. Entä minulle? Kenelle asiaintilasta on hyötyä? Lenkkitossutehtailijalle? TV:n ääressä herkuttelijalle? Maistuuko herkku herkummalta, kun TV:ssä on sille vertailukohta, herkuttomuus? Jos ruudun tuolla puolen olisi joku suklaan kanssa, pitäisikö minulla olla kalleinta kaviaaria että herkku tuntuisi joltain? Jos kaikille hankitaan kaviaari, Mersu tai palmurantaloma, havahdummeko joskus siihen, että porkkana, päivähoito ja sauna ovat tarpeeksi? Sano se viimeiselle riisikupille. Jos kaikilla olisi TV ja suklaa, olisiko paratiisi ei vain täällä vaan kaikkialla, tai edes epätoivo poissa? Työtön, joka hakee mieluummin viinaa kuin kirjastokortin, kuinka paljon onnellisempi hän on kuin nälkäänäkevä? Millä mittaan? Olenko nyt kovin synkkä? Pysytäänpä asiassa. Jospa keksinkin että enemmistön nälkiintyminen ei johdu vähemmistön herkuttelusta, jos herkuttelu ei tapahdu herkuttomien kustannuksella, ajattelenko silti että vähäosaista pitää auttaa? Syntyykö syyllisyys? Johtaako se tekoihin? Kenen puolesta ja ketä vastaan? Vai valitsenko säälin? Ehkä myös hyväntekeväisyyden? Sikäli kun se ei romuta asuntolainani maksuaikataulua. Sääli ja hyväntekeväisyys, ovatko ne seurausta pahoinvoinnista, jonka kaltaiseni mutta nälkään kuolevan olion näkeminen tuottaa? Vai ovatko sääli ja hyväntekeväisyys seurausta hyvinvoinnista? Vaurauteni vuoksi minulla on varaa niihin. Rikkauteni vuoksi tarvitsen niitä. Miksikö? Seison vaurauteni vuorenhuipulla, ja jotta tuntisin juovuttavaa huimausta siitä, on monien kuoltava rotkon pohjalle ja minun katsottava heitä. Vähäosaista pitää auttaa, ajattelenko että niin vain on, myötäsyntyisesti, vai että niin kannattaa tehdä, oman edun vuoksi, ettei vähäosainen tule myöhemmin tänne kostamaan? Sitäkö pelkään? Vai että välinpitämättömyyteni nälkiintyviä kohtaan tekee kiintymykseni omaa lastani kohtaan epäuskottavaksi? Tekeekö se? Epäuskottavaksi kenelle? Minulle, muille vai lapselle? Eikö keskitysleirin komendantti voi olla vapaa-aikanaan hyvä isä?


Instrumentation

2vln, vla, vlc, speaker


Category

Chamber Works


Language

Fi


Premiere

Maria Puusaari, violin, Markku Laakso, violin, Max Savikangas, viola, Markus Hohti, cello, Lauri Kilpiö, reciter, Turku, April 28, 1999.


+ Add information