Description

Sävellyksen nimi on Maiandros, koska olen siinä kuvannut jokea, hennoista lähteistä kumpuavaa virtaa, jonka symbolisuutta ei tarvinne korostaa. Maiandros-joki juolahti mieleeni katsellessani sävellyksen tallentavia muovinauhoja. Mutta itse asiassa sävellys on Pianokappale kuusi, ei lyyrisenä kappaleena, vaan asemaltaan pianoteosteni luettelossa. Kappaletta kutsutaan myös Pianotarhaksi, ranskaksi Ménagerie des claviers, koska siinä pianot kasvavat ja harjoittavat elintoimintojaan peilimetsässä ja prismaviidassa.

Pianot: milloin suuria jyliseviä kyömyselkiä uhkaavin valkein hammasrivein, milloin pronssihaarniskaisia tarupetoja ritariajalta, tai mustan kiiltävän nahkapuvun alla kauniisti kaartuvia, alastomia, herkkäsieluisia, täynnä itämaista filosofiaa ja huokauksia. Mutta varsinaisesti kappaleen nimeä kuitenkin kutsutaan Liisaksi, hiukan studion osoitteen vuoksi, enemmän siksi, että minun on monistuttava kun yritän soittaa yhtä värikkäästi kuin se oikea pianisti, mutta ennen kaikkea siksi, että olen paljon käyttänyt laajenevia ja suppenevia lukusarjoja, joten on paikallaan omistaa teos matemaatikolle – Lewis Carrollille.

© Paavo Heininen, 1977

In 1976 Paavo Heininen was commissioned by the Finnish Broadcasting Company to write a short piano piece of special character.

Heininen wanted this piece to be radiophonic and found himself in the electronic music studio realizing a ‘piano garden’ with the help of magnetic tapes.

When he was watching running tapes (120 hours in the studio), he thought about a meandering river, and this is why he calls the piece Maiandros.

He used a considerable amount of increasing and decreasing series of numbers and decided to dedicate Maiandros to Lewis Carroll, the mathematician. And where Lewis is, there is Alice. And the wonderland, a wonderland of pianos, sometimes huge, thundering, threatening white toothed hunch-backs, sometimes armour-clad fairy tale monsters from the days of chivalry, or naked, sensible beings full of oriental philosophy and sighs, bending gracefully under a dress of black, shiny leather.

Finnish Broadcasting Company (Brochure for the Prix Italia 1978)

En 1976, la Radiodiffusion-Télévision Finlandaise demanda à Paavo Heininen d'écrire une composition pour piano courte et de caractère spécial.

Heininen, qui souhait produire une oeuvre qui soit radiophonique, se retrouva dans le studio de musique électronique montant un ‘jardin de pianos’ à l’aide de bandes magnétiques.

En regardant les bandes se dérouler (120 heures de studio), il se représentait une rivière serpentine: c’est ainsi qu’il baptisa son oeuvre Maiandros.

Utilisant une quantité considérable de séries numeriques ascendantes et descendantes, il décida de dédicacer Maiandros au mathématicien Lewis Carroll. Et là où se trouve Lewis, se trouve aussi Alice. Et le pays des merveilles, un merveilleux pays de pianos, tantôt énormes bossus à dents blanches, tonitruants et menaçants, tantôt monstres à armures sortis de quelque conte de fée du temps des chevaliers, ou encore êtres dépouillés et sages, pleins de philosophie orientale et de soupirs, se pliant gracieusement sous un vêtement de cuir noir et luisant.

Finnish Broadcasting Company (Brochure for the Prix Italia 1978)

Instrumentation

tape

Category

Electro-acoustic Works

Opus no.

37

Premiere

Helsinki, March 23, 1977.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company; Produced in the Finnish Radio Experimental Studio

+ Add information