Description

In midwinter Lapland is plunged in a perpetual darkness, sporadically lit up by the flashing of the Northern Lights, while for a few summer weeks it is bathed in perpetual sunshine. The second movement has imbibed the primordial song of the Lapps, the yoik, which is performed in primitive fashion with tense vocal chords and a forced tone. It is improvisatory and emotional in character. A short motive is continuously reiterated, intonation is uncertain and appoggiaturas and glissandi are typical. The force of emotion leads to a steady rise in pitch which is sometimes used as a form of note-painting to convey the great size of a man or a bear. The yoik is intimately connected with the life of the Lapps, with man, the indispensable reindeer and the desolateness of nature, and often has a magical character. It conveys the listener into a ecstatic, trance-like state. Onomatopoetic sounds conjure up numerous associations which lend the song inner life and the necessary meaningfulness. The spontaneous and cathartic outpouring of feelings is intense. In this work I have attempted to conjure up the whole natural world that is such an integral part of the Lapps’ life, for they themselves are so close to nature.

© Erik Bergman

Nimi Lapponia viittaa Lappiin, Pohjolan pohjoisimpaan osaan, joka keskitalvella vaipuu revontuliräiskeiseen pimeyteen ja joinakin kesäviikkoina kylpee loputtomassa auringonvalossa.

Toinen osa, Joiku, on ammentanut ravintonsa lappalaisten alkuperäisestä joiusta, jota lauletaan primitiivisellä tavalla kirein äänijäntein. Joiun luonne on improvisoiva ja emotionaalinen. Lyhyttä aihetta kerrataan kertaamisesta päästyä. Intervallit lauletaan epätarkasti, iskut ja glissandot ovat myös tyypillisiä. Sävelkorkeuden peräkkäiset, ylöspäin suuntautuvat sysäykset heijastavat tunteita; niillä voi ’maalailla’ esimerkiksi silloin, kun tahdotaan loihtia esiin kuva suurikokoisesta miehestä tai karhusta. Joiku on läheisessä yhteydessä lappalaisten elämään, ihmisiin, välttämättömään kotieläimeen poroon ja karuun luontoon. Sillä on usein maagisia piirteitä. Joiku saa ihmisen transsitilaan, pateettiseen hurmioon. Erilaiset onomatopoeettiset äänet voivat loihtia esiin suuren joukon mielleyhtymiä jotka antavat laululle sisäistä eloa ja tarpeellisen tarkoitusperän. Silmänräpäyksen välitön tunnepurkaus on intensiivinen. Lapponiassa halutaan viedä ajatukset luontoon, joka heijastuu lappalaisten jokapäiväiseen elämään. Luonnonläheisyys on heissä itsessään.

Lapponia sävellettiin Cambridgen Yliopiston Kamarikuoron tilauksesta ja kantaesitettiin Cambridgessa vuonna 1975. Se kuultiin ensi kerran Suomessa seuraavana vuonna Turun Musiikkijuhlilla.

© Erik Bergman

Jeder Teil ist nach einer Jahreszeit benannt. Im ersten Teil (Keskitalvi) wird die drückende Dunkelheit des Winters dargestellt. Der zweite Teil (Joiku) hat improvisatorischen Charakter und enthält Zauber- und Beschwörungsformeln sowie Klagerufe. Als Kontrast zum ersten Teil ist der dritte (Kesäyö) angelegt: sein Charakteristikum ist die Helligkeit. Und der vierte Teil (Myrsky tuntureilla) bringt den dramatischen Höhepunkt mit der Darstellung eines Unwetters, das Menschen wie Tiere gleichermaßen bedroht.

Der zweite Satz Joiku beruht auf dem ursprünglichen Joiku der Lappen, d. h. liedhaften Weisen, die in primitiver Art mit gespannten Stimmbändern gesungen werden. Der Charakter der Joiku wird geprägt von Improvisationen und starkem Gefühl. Ein kurzes Thema wird ständig wiederholt, die Intervalle werden ungenau gesungen, Stimmschläge, Glissandi und ruckweise Veränderungen der Tonhöhe nach oben sind ebenfalls typisch.

© Erik Bergman

Instrumentation

chx, mezzo solo, baryt solo

Category

Vocal and Choral Works

Opus no.

op. 76

Premiere

Cambridge University Chamber Choir, cond. Richard Marlow, Cambridge, November 30, 1975

Movements

1. Midwinter, 2. Yoik, 3. Midsummer Night, 4. Storm on the fells

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Cambridge University Chamber Choir

+ Add information