Lament and incantation

by Erik Bergman

for soprano and cello

Description

In 1984 I composed a work commissioned for our broadcasting company, called Lemminkäinen, for soloists and a choir, on the occasion of the 150th anniversary of the Kalevala, and another work Loitsuja (Incantations) for soloists and a male choir. The new work, Lament and Incantation is in a way a continuation of this mythical world. I have made a thorough study of the ancient runes of Eastern Carelia and heard ‘weepers’ (professional mourners) perform their primitive mourning verses. It is an exciting world, full of shamanism and exotism, with strong emotional outbursts. Lament, the lamentation in my work, can be said to have its roots in the Carelian mourning songs, but the musical idiom is still my own. There is no text, but towards the end the words ‘oi sua’ emerge, which are actually Finnish and mean ‘oh, you!’

The second movement Incantation begins with a hissing s-sound. With this s-sound I have wanted to conjure up something secretive, something threatening. When the s-sound breaks forth, it explodes in a sharp ‘sa!’ When the colorature figures whip the air like some kind of incantations between snake-wriggling glissandi and ominous rumblings and sforzato accents, the ecstasy grows more and more tense. Here a misterioso is united with the violent force of the shaman in his state of trance.

The culmination at the end with the shattering shouts of ‘sh’ and finally the wild cry of ‘sa!’ are meant to chase away the evil spirit that has threatened your body and soul, or perhaps your child. The cello underlines the weirdness with a misterioso (figures in pianissimo, sul ponticello or flageolets, like a ghost world) or with dramatic violence.

© Erik Bergman, 1986

Vuonna 1984 sävelsin Kalevalan 150-vuotisjuhliin Yleisradion tilauksesta teoksen Lemminkäinen solisteille ja kuorolle sekä toisen teoksen Loitsuja solisteille ja mieskuorolle. Uusi teokseni Lament and Incantation (Valitusvirsi ja Loitsu) on tavallaan jatkoa tälle myyttiselle maailmalle. Olen tutkinut Itä-Karjalan vanhoja runoja ja lauluja ja kuullut itkijänaisten esittävän primitiivisiä valitusvirsiään. Kyseessä on jännittävä maailma, täynnä shamanismia, eksotiikkaa ja voimakkaita tunteenpurkauksia. Osalla Lament ja valituksella teoksessani voi sanoa olevan juurensa karjalaisissa valitusvirsissä, mutta musiikillinen ilmaisu on silti omaani. Osassa ei ole tekstiä, mutta loppua kohden ilmaantuvat sanat ’Oi sua’.

Toinen osa Incantation alkaa sihisevällä s-äänteellä. Sillä olen halunnut manata esiin jotain salaperäistä, jotain uhkaavaa. S-äänne purkautuu teräväksi tavuksi ’sa’. Haltioituminen käy yhä voimakkaammaksi kun koloratuurikuviot piiskaavat loitsuina ilmaa kiemurtelevine glissandoineen, pahaenteisine jyrinöineen ja sforzato-iskuineen. Tässä salaperäisyys yhdistyy transsitilassa olevan shamaanin väkivaltaiseen voimaan.

Lopun kulminaatio tulee järisyttävien ’sh’-huutojen ja viimein villin ’sa’-huudon myötä; niiden on tarkoitus karkoittaa paha henki, joka uhkaa ruumistasi tai sieluasi, tai ehkäpä lastasi. Sello alleviivaa epätodellista tunnelmaa misteriosolla (pianissimokuviot, sul ponticello -soittotapa tai aavemaiset flageoletit) tai dramaattisella väkivallalla.

© Erik Bergman, 1986

(käännös: © Kimmo Korhonen)

År 1984 komponerade jag ett beställningsverk för vår radio, Lemminkäinen, för solister och kör, med anledning av Kalevalas 150-årsjubileum, och ett annat verk Loitsuja (Besvärjelser) för solister och manskör. Det tredje verket, Lament and Incantation, är på sätt och vis en fortsättning på denna mytiska värld. Jag har fördjupat mig i de uråldriga runorna från Öst-Karelen och hört gråterskor utföra sina primitiva gråtkväden. Det är en spännande värld, full av schamanism och exotism, med starka emotionella utbrott. Lament, klagosängen i mitt verk, kan sägas ha sina rötter i det karelska gråtkvädet, men det musikaliska idiomet är ändå mitt eget. Här finns ingen text, men mot slutet inträder orden ’oi sua’ som egentligen är finska och betyder ’o, du!’.

Den andra satsen Incantation (Besvärjelse) börjar med ett väsande s-ljud. Jag har med detta s-ljud velat mana fram en hemlighetsfullhet, någonting hotfullt. När s-ljudet spricker ut, exploderar det i ett skarpt ’sa!’. När koloraturfigurerna piskar luften som ett slags besvärjelseformler mellan ormringlande glissandin, hotfulla ljud och sforzato-accenter, förtätas extasen. Här förenas ett hemlighetsfullt misterioso med den våldsamma kraften i schamanens trance-tillstånd. Slutets kulmination med de skakande sh-ropen och slutligen det vilda skriket ’sa!’ vill förjaga den onda varelse som hotat din kropp och själ, kanske ditt barn. Cellon understryker det kusliga med ett misterioso (figurer i pianissimo, sul ponticello, eller flageoletter, som i en spökvärld) eller med dramatisk häftighet.

© Erik Bergman, 1986

Instrumentation

sopr, vlc

Category

Vocal and Choral Works

Language

En

Opus no.

op.106

Premiere

Dorothy Dorow, soprano, Aage Kvalbein, cello, Oslo, October 26, 1986

Movements

1. Lament, 2. Incantation

Commisioned by / dedications

Commissioned by Dorothy Dorow

+ Add information