Description

In Nothern Lapland various kinds of sheltered kuru (eng. valley) provide vital and fertile soil for domestic flora to flourish during the extremely short growing season of Lapland. The orchestral piece Kuru (2009) mirrors some of the expressions I’ve experienced while hiking through various kinds of valleys – vales, dells, hollows – of the arctic region.

The use of transparent natural harmonics of string instruments gives Kuru its characteristically clear and transparent nature. The piece reflects the tendencies of my recent musical thinking, in which the timbral and sonorous aspects have been raised to a prior focus.

Kuru was commissioned by the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation and premiered in October 2009 by Finnish Rso & Okko Kamu.

Olli Virtaperko, May 2011

Lapin luonnossa liikkuvalle kuru merkitsee tunturien välistä laaksoa, jonka vesi eri muodoissaan on vuosituhansien aikana uurtanut. Arktisessa ja äärimmäisen karussa ympäristössä kurut tarjoavat suojaisan turvapaikan tunturien moninaiselle kasvistolle, joka lyhyen kasvukautensa aikana muuttaa kuolleen tunturirotkon vehreäksi paratiisiksi.

Pohjoisen kuruissa toteutuva pelkistetyn karuuden ja rönsyävien, tuhlailevien yksityiskohtien yhdistyminen tarjosi ajatuksellisen lähtökohdan Kurun sävellystyölle. Erilaisten luonnosta saatujen vaikutelmien käyttö sävellystyön innoittajana on taidemusiikin piirissä noussut historian saatossa jo liki klisheeksi, mutta säveltäjät eivät toimisi näin, ellei siitä olisi jotain konkreettista hyötyä. Erilaiset mielikuvat ja ulkomusiikilliset lähtökohdat tarjoavat tärkeää tarttumapintaa tilanteessa, jossa mitään ei vielä ole olemassa – tyhjän taulun täyttäminen alkaa aina jostain, ja pieninkin ajatuksellinen itu saattaa auttaa säveltäjää luomaan työlleen selkeät puitteet. Näin kävi itselleni Kurua säveltäessäni.

Kurussa Lapin luonnon herättämät mielikuvat yhdistyvät viime vuosien musiikilliseen ajtteluuni, jossa äänen väriin ja sointiin liittyvät kysymykset on kohotettu tasaveroisiksi osatekijöiksi perinteisten satsillisten kysymysten rinnalle. Sinfoniaorkesterille kirjoitettaessa tärkein sointikuvaa määrittävä kysymys on, kuinka sen ylivoimaisesti laajinta soitinperhettä – jousistoa – käytetään. Kurussa suosin läpinäkyvän hauraita, kuulaita sointipintoja, joiden toteuttamisessa jousiston luonnollisten huiluäänien käyttö on tärkeässä asemassa. Romanttiikan estetiikan mukaisen vibratontäyteisen, mattapintaisen jousisoinnin sijaan Kurussa etsiydytään pakottomasti soivien huiluäänten ja hajasointien maailmaan, jota jousiston lisäksi muun muassa klarinetit ja piano toteuttavat.

Kurun musiikki on saanut innoituksen Suomen Lapin luonnosta, mutta se ei ole ikonografiaan pyrkivä luontokuvaelma. Teoksen rakenteeseen liittyvät kysymykset, musiikillisen informaatiotiheyden koordinointi ja draamallisen jänniteen luominen ovat luontokokemusten ulkopuolelle jääviä kysymyksiä, joiden ratkaisuun Paratiisikurun väriloistosta nauttiminen tai Pietarlauttasen kurun moninaisten biotyyppien ihastelu ei tarjoa pienintäkään apua. Sävelteoksen lopullinen toteuma on aina monimutkainen sekoitus erilaisia ja eri tasoilla tapahtuvia ajatuksellisia ja sävellyksellisiä prosesseja. Tässä kokonaisuudessa ulkomusiikillisen innoituksen merkitystä ei tule yliarvioida – ei Kurun, kuten ei monen muunkaan luonnosta innoituksensa saneen sävelteoksen tapauksessa.

Kuru on Serlachiuksen taidesäätiön tilaus, ja teos on kolmas orkesteriteokseni. Se on sävelletty syystalvella 2008-09, ja sävellystyhön keskittyminen on ollut mahdollista Valtion säveltaidetoiminkunnan taiteilija-apurahan avulla.

Olli Virtaperko, syyskuu 2009

Instrumentation

3333 4331 13 1, cel, str [pic, ehn, bcl, dbsn]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Premiere

Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Okko Kamu, Finlandia Hall, Helsinki, Finland, 7 October 2009.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Gösta Serlachius Fine Arts Foundation.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF20800

+ Add information