Aarre Merikanto
Concerto for Violin and Orchestra No. 2 Op. 30
Description
Possibly the finest of Merikanto's concertos, the second violin concerto was not performed until 1959, a year after his death. It is scored for a slightly smaller orchestra than usual that is mostly used with a light, airy chamber-music touch. The violin avoids the traditional show of virtuosity and in the opening movement floats in soaring melodies high above a landscape painted by the orchestra, slightly in the manner of the first violin concerto by Szymanowski. In the short slow movement the violin is accompanied throughout by a five-note pedal point chord. These two atonal movements are followed by a fugue more traditional in style that comes closer to Neoclassicism and Hindemith but that is, being constantly on the move, a fitting end to the concerto.
© Kimmo Korhonen, March 2000
(translated by © Susan Sinisalo)
Toinen viulukonsertto on ehkä Merikannon hienoin konsertto, mutta sen kantaesitys oli vasta 1959, vuosi säveltäjän kuoleman jälkeen. Teos on sävelletty normaalia hiukan pienemmälle orkesterille, jota käytetään pääosin kamarimusiikillisen ilmavasti. Viulun osuus karttaa perinteisiä virtuoosieleitä ja leijailee avausosassa laajakaarisine melodioineen korkealla orkesterin maalaaman maiseman yllä hiukan Szymanowskin ensimmäisen viulukonserton tapaan. Lyhyessä hitaassa osassa viulua säestää läpi osan soiva viisisävelinen urkupistesointu. Kahta sävelkieleltään atonaalista osaa seuraa tyyliltään perinteisempi fuuga, joka on lähempänä uusklassismia ja Hindemithiä mutta joka sopii silti liikkuvuudessaan hyvin konserton päätökseksi.
© Kimmo Korhonen, 3/2000
Instrumentation
3232 4100 00 2, cel, str:8-8-6-6-4, vln solo [ehn, cl in A.]
Category
Works for Soloist(s) and Orchestra
Opus no.
op. 30
Premiere Fp: Helsinki (Finland) 1959
Movements
1.Largo-Allegro, 2.Adagio, 3.Vivace.