Description

Vuosien 2006–2011 aikana opiskelin opiskelua Turun ammattikorkeakoulussa. Parina näistä vuosina minulla oli etuoikeus olla kitarataiteilija Jyrki Myllärisen oppilaana. Minusta ei tullut soittajaa, mutta saadut eväät ovat kyllä edelleen käytössä.

Joitakin vuosia myöhemmin keväällä 2021 olin tähänastisen elämäni pitkäkestoisimmassa yhtäjaksoisessa työsuhteessa Mikkelin kaupunginorkesterin nuotistonhoitajan sijaisena. Sijaisuus kesti viisi kuukautta, ja tänä aikana elävälle yleisölle saatiin koronarajoitusten puitteissa esiintyä yhden kerran. Konserttikevääseen piti kuulua Saimaa Sinfoniettan konsertit Mikkelissä ja Lappeenrannassa, mutta ne peruttiin. En ollut siihenastisessa elämässäni koskaan käynyt Lappeenrannassa.

Sijaisuuteni alkuvaiheessa näin unta, että olin jonkin luultavasti täysin yhdentekevän työasian vuoksi Lappeenrannassa. Käyntini aikana menin kuuntelemaan Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttia. Kapellimestari oli minulle entuudestaan tuntematon kuten luultavasti aivan kaikille muillekin, joitakin muusikoita sentään tunnistin muistettavasti tälläkin hetkellä. Konsertin ohjelmassa oli mainitun Jyrki Myllärisen säveltämä teos ”3 virusta orkesterille” (sanatarkka ylöskirjaus päiväkirjastani).

Orkesteri aloitti soittonsa. Unissa kuullulla musiikilla on runsaasti ainutlaatuisia piirteitä, joista keskeisin on jokaisen uneksijan kohdalla tietysti se, että se pakenee todellisuutta, eikä tämän uneni musiikki tehnyt sikäli poikkeusta: se oli ainutlaatuista, ennenkuulematonta ja -näkemätöntä (jostain syystä sain lukea sen soidessa partituuria), eikä siitä herättyäni tietenkään ollut jäljellä enää kuin kaunis kokemus, partituurista ei sitäkään vähää. Kaksi ensimmäistä osaa soivat tavalla, jonka kuvaileminen millään välineillä tässä todellisuudessa ei ole mahdollista, kolmas osa oli syystä tai toisesta pelkästä tekstistä koostuva huomattavan paksu oopperan libretto, jonka lukemiseen kyllästyi ensin kapellimestari, sen jälkeen muusikot yksi kerrallaan, ja lava tyhjeni vähin äänin heräämisen tunteeseen haihtuen. Luin librettoa unessa aikani, mutta yhtäkään lausetta siitä en ole pystynyt siirtämään tälle puolelle.

Koronan vallitessa kirjoitin Jyrki Mylläriselle lyhyen sähköpostin ja kerroin unestani. Myllärinen mietti, kenen tulosluetteloon uusi teos olisi lisättävä. En muista mihin päädyimme, mutta kerrottuani tästä unestani myöhemmin Helka Seppälälle ja Janne Valkeajoelle savonkeväänäni, sain hieman myöhemmin tiedustelun säveltää teoksen otsikolla ”3 viirusta” harmonikalle, bassolle ja lyömäsoittimille.

Käsillä olevan sävelmän otsikko on siis tilaajan toivoma, ja vaikka kuinka toivoisin, ei sillä voi olla mitään soivaa tekemistä uneni musiikin kanssa. Yllä kuvaillut puitteet ovat se miljöö, joka otsikon on aiheuttanut, eikä otsikolla siten ole mitään muuta linkkiä taannoin vallinneeseen erääseen maailmantilanteeseen. Valmiista otsikosta käsin kirjoittaminen oli minulle uutta, sillä usein sisältö kertoo otsikon työn tavallisen tahkeaan tapaan edetessä, työ taas lähtee aina soittimiin tutustumisesta ja työhypoteesin määrittelystä, vaikka enpä muista kertaa, jona olisin asettamiani puitteita täysimääräisesti noudattanut… Voi olla, että tämä tavallinen lähtötilanteeni mahdollisesti muotoili epähuomiossa sävellystä nykyiselleen. Mitään ohjelmallista sisältöä sillä ei ole, eikä luku 3 määrittele musiikissa oikeastaan mitään. Päätaitteita on toki 3, toisaalta alkuun ja väleihin sijoittuvat soolot ja duot tekevät teoksesta noin 5–6-osaisen, olkoonkin, että esittäjillä on mahdollisuus muokata esitystä myös joiltain osin omiin suuntiinsa ja itsensä näköisiksi, tosin näilläkään mahdollisuuksilla tuskin on lopputuloksen kannalta viruksen ominaisuuksia. Tersseihin ja seksteihin intervalleinakin olen kokenut sairasta mieltymystä jo lapsuudessani, joten suljettakoon sekin tulkintaväylä sitä pohtivilta. En tutki mitään enkä varsinaisesti kerro mitään, jätän siis lopun tilan soivalle äänelle ja sen tuottaville muusikoille.

Esitän lopuksi kiitokseni kolmelle tuoreelle musiikin maisterille Seppälä - Pekkarinen - Valkeajoki, jotka ennakkoluulottomasti tilasivat allekirjoittaneelta nuotteja Kumaus-festivaalilleen, lappeenrantalaisen jo lopetetun Ja kitara soi! -festivaalin taiteelliselle johtajalle Jyrki Mylläriselle, joka sai näkemään entistä useammin soivia unia, Mikkelin sijaistettavalleni Jukka Mäkelälle sekä viulisti ja ATK-opiskelija Lauri Lehdolle, jonka kanssa jaoin asumuksen Mikkelin Jokikadulla. En ole koskaan elämässäni ollut niin usein juovuksissa.

Kuuntelun ja soiton iloa lyhentämättömästi kaikille Herttoniemestä toivottaen,

Kalle Hermanni Autio

Instrumentation

acc, perc, db

Category

Chamber Works

Premiere

Helka Seppälä, double bass, Janne Valkeajoki, accordion, Lauri Pekkarinen, percussions, August 27, 2022, Lappeenranta, Finland

Movements

I Levottomasti hauskaa pitäen, II Herkästi, hauraasti, niin kauniisti kuin mahdollista, III Hypnoosissa

Commisioned by / dedications

Commissioned by Kumaus-festivaali

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF34882

+ Add information