Description

Karanssi Op. 114 was written for Kari Kriikku and Anssi Karttunen, who gave its first performance at the Warsaw Autumn Festival, September 15, 1990. The title is an intimate reference to both musicians, a telescoping of the forenames Kari and Anssi.

Karanssi was a challenge for me: both these players are highly experienced and skilled executants of avant-garde music. For this reason I have felt free to be technically demanding. The clarinettist is asked to produce percussive sounds with hardly any tone present, timbral transformations, micro-intervals, multiphonics, etc. He is also expected to make use of his own (human) voice to make sounds complementary to those he is making with his instrument. Everything is interwoven and supports the formulation of the musical ideas. The cellist participates in dialogue and exchange with the clarinettist, contributing contrasting points of view and new aspects into the discourse.

In each of the three movements one will find thematic material shared in common by all the movements, designed to lend a formal unity to the work as a whole. Bizarre ideas do battle against an introspective calm. In the second movement the bass clarinet's staccato notes, trills, multiphonics and whistle-tones form their own world, against which the cello's high flageolet harmonics and variously produced extended notes establish a contrast. An irrational, dramatic scenario.

In the last movement there is a reworking of material from both the preceding movements, but at the some time the sound material is augmented and expanded, making use for example of the human voice of the clarinettist, with all the fantasy and associations attached to it, to which the cello's richly varying techniques lend their own dimension. The whole work culminates in a ferocious conclusion.

© Erik Bergman

(Fennica Gehrman)

Karanssi op. 114 on kirjoitettu Kari Kriikulle ja Anssi Karttuselle, jotka kantaesittivät teoksen Varsovan Syksy -musiikkijuhlilla 15.9.1990. Teoksen nimi viittaa kumpaankin muusikkoon, heidän etunimiinsä Kari ja Anssi.

Karanssi oli minulle haaste: he ovat molemmat toimineet musiikin avantgarden parissa ja ovat erittäin taitavia. Sen vuoksi olen osittain käyttänyt vaativia tekniikoita. Klarinetistin on esimerkiksi pystyttävä tuottamaan lähes säveltasottomia, perkussiivisia ääniä, sointivärinmuutoksia, mikrointervalleja, multifonisia sointuja jne. Hänen on myös omalla äänellään täydennettävä ääniä ja säveliä, joita hän soittaa instrumentillaan. Kaikki nämä osatekijät kietoutuvat elimellisesti toisiinsa ja ovat yhtenäisenä kokonaisuutena antamassa muotoa musiikillisille ajatuksille. Sellisti on vuoropuhelussa klarinetistin kanssa, tarjoaa vastakkaisia ja uusia näkökulmia.

Teoksen kolmella osalla on yhteistä teema-ainesta, joka antaa sävellyksen muodolle kiinteyttä. Oudot ajatukset taistelevat sisäänpäinkääntynyttä hiljaisuutta vastaan. Toisessa osassa muodostavat bassoklarinetin staccato-sävelet, trillit, multifoniset soinnut ja vihellysäänet oman maailmansa, kun taas sellon korkeat flageoletit ja eri soittotavoin toteutetut jatkuvat säveltoistot kontrastoivat. Irrationaalinen dramaattinen kohtaus.

Viimeisessä osassa muokataan osaksi kahden aikaisemman osan materiaalia, multa laajennetaan samalla äänimateriaalia, esim. mielikuvituksellista (klarinetistin) ihmisääntä, jolla on vastaavuutensa myös sellistin vaihtelevissa soittotavoissa. Kokonaisuus päättyy rajuun huipentumaan.

© Erik Bergman

(Fennica Gehrman)

Instrumentation

cl, vlc

Category

Chamber Works

Opus no.

op.114

Premiere

Kari Kriikku, clarinet, Anssi Karttunen, cello, Warsaw Autumn Festival, September 15, 1990

+ Add information