Description

AIHE

Alice Löf (sopraano) pitää kunniansa vuoksi kiinni valheesta, josta hän voi lopulta vapautua vain viemällä ympäristönsä tuhoon.

Jännitteet rakentuvat Alicen ja neljän miehen välisistä suhteista: 1) professori Huldén (basso) on sepittänyt valheen eli tarinan siitä, miten 2) Alicen mies, Jonas Löf (tenori) katosi, 3) Aron von Schiele (bassobarytoni) on Alicen suojelija ja kosija, 4) Erik Aronius (barytoni) on Aliceen rakastuva nuori mies — ainoa miehistä joka ei tiedä että kyseessä on valhe ja joka siksi ryhtyy selvittämään salaisuutta ja purkamaan tilannetta.

Tarinan harmaa eminenssi on siis professori Huldén, joten ei ole sattuma, että juuri hän lausuu oopperan ensimmäisen ja viimeisen repliikin, joiden välille tarina kaartuu: "Ooppera jatkuu. - - - Se on totuus." Teos onkin saanut alkuideansa Lars Huldénin novellista Löfska papper, jossa referoidaan Antipodien saaristoon kadonneen Löfin matkakertomusta — ikään kuin kyseessä olisi muka aito dokumentti. Kaikki muut henkilöt ja tapahtumat oopperassa ovat Juha Siltasen luomuksia.

Katsojan moraalista riippuu, kuka henkilöistä näyttäytyy viettelijänä, kuka uhrina, kuka koomisena, kuka traagisena — ja kuka loppujen lopuksi on Käärme eli se joka yhtäältä iskee, kun oikea hetki koittaa, toisaalta uusiutuu luomalla nahkansa.

TAPAHTUMAT

Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1896 Helsinkiin ja — aivan lopussa — Pariisiin. Eletään jugendin ja psykoanalyysin aikaa, jonka teknisiä uutuksia olivat mykkäelokuva ja sähkövalo. Hieman hassahtanut paroni von Schiele puuhailee elokuvan ja talonsa sähköistyksen parissa niin innolla, että suvun tehdas meinaa unohtua ja mennä vararikkoon. Seitsemän vuotta aikaisemmin Tiedeseuran juhlassa hän on ensi kertaa nähnyt Alicen, joka on tullut sinne tuoreen aviomiehensä, antropologi Jonas Löfin kanssa. Schiele on rakastunut.

Kun Jonas sitten on kadonnut, Schiele on ottanut Alicen suojelukseensa, luovuttanut tälle huoneiston talostaan. Tarkoitus on ollut, että Alice voisi näin toimia hänen vanhapiikasisartensa, Emilien (sopraano) ja Sofien (mezzo) seuraneitinä. Nämä kitkerät daamit eivät tästä kuitenkaan pidä vaan purkavat katkeruuttaan, ei niinkään suoraan Aliceen vaan tämän pikkupiikaan, Idaan (sopraano). Idan tukena ja turvana on vanhempi palvelijatar Amanda (altto), joka myös parhaiten ymmärtää Alicea.

Tiedeseura, johtohahmonaan professori Huldén, kunnioittaa Jonas Löfin muistoa. Jonaksen uskotaan kuolleen tutkimusmatkallaan eteläisessä Antipodien saaristossa, mutta häneltä on säilynyt matkapäiväkirja. Hänen leskestään, Alicesta on tullut tiedeseuralle eräänlainen kulttihahmo, joka aina tulee seuran tammikuiseen juhlaan.

Juhlissa Huldén esittelee Alicelle maisteri Aroniuksen. Tapana on, että juhlan jälkeen Alice tarjoaa — toki Schielen valvovan silmän alla — jollekin nuorelle tutkijalle tilaisuuden katsoa Jonaksen päiväkirjaa. Nyt tämän kunnian saa Aronius. Hän on ensimmäinen, joka keksii kysyä: jos kerran Jonas kuoli ja katosi, miten Alicella voi olla hänen päiväkirjansa. Aronius alkaa aavistaa, että päiväkirja ei olekaan aito. Hän haluaa vapauttaa Alicen sekä valheesta että Schielen suojeluksesta.

Schiele puolestaan tajuaa, että hänen on korkea aika tehdä se, mitä ei näiden seitsemän vuoden aikana ole uskaltanut, kosittava Alicea. Suuruudenhulluna huomenlahjana hän aikoo filmata Jonas Löfin tarinan ja taivuttelee Alicen katsomaan harjoituksia, jotka järjestää “ateljeessaan”, tehtaansa kellarissa. Tämä mykkäfilmin kaltainen kuvaelma on groteskia kitchiä pahvipalmuineen, paperi-hulahameineen ja hollywood-schlaagereineen. Siinä Schiele tahattomasti tulee ivanneeksi Jonasta. Kauhistuneena Alice pakenee “ateljeesta”.

Aronius ja Alice kohtaavat Esplanaadin puistossa. Alice kertoo Aroniukselle — osin itse ja osin Jonaksen suulla — miehensä kohtalosta: miten nuori tutkija matkasi maapallon toiselle puolelle, sai alkuasukasheimon piirissä nimen Käärme, avioitui prinsessa Pikku Rukiinvarjon kanssa ja lopulta tuhoutui heimosodassa. Kertomus etenee Alicen ja Jonaksen suurena lemmenduettona.

Mutta kertomuksen myötä paljastuu myös, että tosiasiassa Alicen kiihkeän omistava rakkaus on karkoittanut Jonaksen, ei millekään tutkimusmatkalle vaan pakosalle, nähtävästi Pietariin. Tätä traumaa Alice on peittänyt Jonas-fantasiallaan, josta on halunnut sekä pitää kiinni että päästä eroon. Totuus murtaa hänet ja kauhistuttaa Aroniuksen, joka päättää toimia.

Aivan oopperan alussa Alice on pyytänyt professori Huldénia vapauttamaan hänet ahdingosta. Juuri Huldén onkin käynnistänyt prosessin, joka johtaa ratkaisuun ja jonka viattomaksi välikappaleeksi Aronius on joutunut. Aroniukselle selviää nyt lopullisesti se, minkä paitsi Alice myös Schiele ovat koko ajan tienneet: Jonas Löfin päiväkirjan on kirjoittanut Huldén.

Aronius on valmis tappamaan Schielen ja viemään Alicen pois. Jännitys ja ratkaisun odotus leviävät koko taloon tarttuen myös Schielen sisariin ja palvelijoihin. Välienselvittelyn yhteydessä Schiele kytkee taloonsa sähköt ja esittää filmaamaansa elokuvaa tulipalosta. Hysteerisessä tilanteessa Schielen sisaret yllyttävät Idaa, joka epätoivoissaan lyö sähkötauluun rautanaulan: Schiele kaatuu sähöiskun voimasta, talo syttyy tuleen ja kaikki katoaa liekkeihin ja savuun. Vain Alicen onnistuu paeta tuhoa.

Savun hälvettyä on siirrytty ajassa hieman eteenpäin, pariisilaiseen katukahvilaan. Siellä professori Huldén odottelee daamiaan, joksi osoittautuu Alice. He vaikuttavat onnellisilta. Paikalle ilmaantuu yllättäen myös Jonas Löf, suoraan Pietarin junalta. Alicen ja Jonaksen katseet kohtaavat; esirippu.

© Mikko Heiniö 2005

Instrumentation

3333 4331 13 1, pno, 12voc, chx, on stage: fl, cl, vln, vlc, pno [pic, bcl, ehn, dbsn]

Category

Works for the Stage

Language

Fi

Premiere

Cond. Hannu Lintu, dir. Erik Söderblom, Finnish National Opera, 15 September 2006.

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish National Opera.

+ Add information