Score
65 pages
11'x14'-portrait
My passion for the guitar has its roots in my early teenage years. The guitar is the single reason for why I am involved in music at all. The passion for playing and learning new things opened the door to a vast array of different musical influences. Especially the neoclassical metal genre with its mind boggling guitar virtuosos lead the way to the main source of their inspiration – the classical masters.
In a sense it feels I owe the instrument a whole lot – and what would be a better way of paying back my dues than a Guitar Concerto for my old companion?
© Jennah Vainio (2007)
Kitarakonsertto
Länsimaisen taidemusiikin konserttoperinne on kiehtova. Solistin ja orkesterin välinen jännite ja kontrastit sekä konserttomuotoon kuuluva virtuoosisuus jaksavat yhä inspiroida säveltäjää. On kuin tämän päivän orkesterisolistit olisivat tuulahdus caesarien ja gladiaattorien aikaa. Draama on suurta ja tunteita herättävää – tosin lavalta lähdetään harvemmin arkussa takahuoneeseen.
Konserttomuodon lajiperinteen juuret ovat 1700-luvun alkupuolella. 1800-luvulle tultaessa konsertto oli jo jalostunut sellaiseksi kuin me sen tänään tunnemme – solistin ja orkesterin väliseksi taidon mittelöksi. Miten säveltäjänä lähestyä tätä institutionalisoitunutta perinnettä? Hylätäkö radikaalisti kaikki edeltäjien rakentama pohja, vai kunnioittaako hyväksi havaittuja ja vuosisatojen kuluessa jalostuneita ratkaisuja? Päädyin noudattamaan traditioita, mutta typistin konserttoni kolmen osan sijasta yhteen. En suinkaan ole ratkaisussa ensimmäinen, enkä varmasti viimeinen.
Mitä musiikkiin tulee, otin lähtökohdaksi kirjoittaa hyvin soivaa, soittimellisesti antoisaa musiikkia, jota myös yleisön olisi miellyttävä kuunnella ja lähestyä. Tämä ei tarkoita, että musiikki olisi pinnallista tai köykäistä. Musiikki vain pyrkii kunnioittamaan vuosisatojen kuluessa muovautunutta länsimaisen taidemusiikin soitinten sointia ja soittotekniikkaa, eikä pyri kulkemaan instrumenttien ominaisuuksia vastaan.
Miksi sitten kitarakonsertto? Kitara, sen akustisessa kuin sähköisessäkin muodossa, oli teinivuosieni rakas soitin – sielun jatke, kuten sanotaan. Kitara oli läsnä arjessani – jakamassa iloja ja suruja. Noilta vuosilta on myös peräisin suuri intohimoni neoklassiseen hevimetalliin sen kitaravirtuooseineen ja alagenreineen. Päädyin ammatinvalinnassani säveltäjäksi juuri kitaran hevimusiikin innoittamana. Mikä siis olisikaan sopivampi tapa kunnioittaa alkuperäistä innoittajaani, kitaraa, kuin kitarakonsertto.
© Jennah Vainio (2007)
str, guit solo min str: 43221
Works for Soloist(s) and Orchestra
Petri Kumela, guitar, Mikkeli City Orchestra, cond. Petri Komulainen, Mikkeli, April 19, 2007. Fbp: Finnish Broadcasting Company YLE, April 26, 2007.
Commissioned by Mikkeli City Orchestra with funds from Luses Foundation
MF19812
65 pages
11'x14'-portrait
12 pages
A4-portrait
65 pages
Digital (PDF)
12 pages
Digital (PDF)
0 pages
A4-portrait