Ekliptika
Toccata per organo
Description
“One fundamental structural feature of this organ composition is a
ninetone synthetic scale formed from increasing intervals and their
inversions; this scale appears transposed in all the twelve tones of the
chromatic scale. Scales are used in the initial part of the work as
segments of varying size, in which the tonal sequence is free. In their
‘orbits’ the scales do not remain wholly unchanged but undergo
occasional transformations, to embrace the sequences of, for example,
the chromatic, whole-tone and, occuring simultaneously, pentatonic and
Dorian scales.
“The special instrumental feature of the organ, the
pedal, has been employed after the manner of cantus firmus as a binding
element in virtuoso toccata passages, above which the manuals build up
variations. They develop toward a culmination requiring skilful
execution, followed by a scherzolike section leading to a tranquil
epilogue, the final section, which contains a musical interpretation of
every constellation in the zodiac. This has been achieved by applying a
modified tone-row technique and Hallwag’s astronomical map. The
constellations form in turn large and small groups of tones, from which
there emerges an ascending cluster field transposed into the tones of
the synthetic scale. The constellations move imbricately in such a way
that the sift from one constellation to the next is not easily
perceived. The transition might be characterized by, for example,
imagining a person’s gaze shifting from one constellation to another in a
clear, starry night sky.”
© Harri Viitanen
”Auringon
vuotuista rataa taivaanpallon ympäri kutsutaan ekliptikaksi. Rata kulkee
kahdentoista (tarkasti ottaen kolmentoista) tähtikuvion kautta, joita
kutsutaan eläinradan merkeiksi. Samaan vuodenaikaan aurinko löytyy aina
samasta tähtikuviosta.
”Tämän urkusävellyksen eräänä olennaisena
runkona on kasvavista intervallisuhteista ja niiden käännöksistä
muodostettu yhdeksänsävelinen synteettinen asteikko, joka esiintyy
transponoituna kaikilla kromaattisen asteikon kahdellatoista sävelellä.
Asteikkoja on käytetty sävellyksen alkupuolella erisuuruisina
segmentteinä, joissa säveljärjestys on vapaa. Asteikot eivät
’kierroksellaan’ säily täysin samanlaisina, vaan muuntuvat ajoittain,
sisältäen muun muassa kromatiikan, kokosäveliköt sekä yhtäaikaisilmiönä
pentatonisen ja doorisen asteikon.
”Urkujen soittimellista
erikoisominaisuutta, jalkiota, on käytetty cantus firmuksen tapaan
toccatan virtuoosisia jaksoja sitovana elementtinä, jonka ylle manuaalit
rakentavat variaatioita. Ne kehittyvät taiturilliseen kulminaatioonsa,
josta siirrytään scherzomaisen jakson kautta rauhalliseen epilogiin,
loppujaksoon, joka sisältää eläinradan jokaisen tähtikuvion sävelellisen
tulkinnan. Se on saatu käyttämällä sovellettua rivitekniikkaa ja
Hallwagin tähtikarttaa. Tähtikuviot muodostavat vuoroin suuria ja pieniä
sävelryhmiä, joista syntyy synteettisen asteikon sävelille transponoitu
nouseva clusterkenttä.Tähtikuviot kulkevat limittäin siten, että
siirtyminen tähtikuviota toiseen ei ole helposti havaittavissa.
Siirtymää voidaan luonnehtia esimerkiksi kuvittelemalla, että ihmisen
katse tähtitaivaalla siirtyy selkeänä talvi-iltana tähtikuviosta
toiseen.”
© Harri Viitanen
Instrumentation Category
Works for Solo Instrument
Premiere
Harri Viitanen, organ, Eeva-Liisa Malmgren, assistant organist, Helsinki Cathedral, Helsinki, April 9, 1986
Commisioned by / dedicationsCommissioned by YLE
