Det sjungande trädet

by Erik Bergman

Opera in två akter (22 scener), prolog, mellanspel och epilog

Empty sheet

Erik Bergman

Det sjungande trädet

Music Finland

Description

Characters

Konungen (King) tenor

Häxan (The Witch) alto

Prinsessan (Princess) soprano

Prins Hatt (Prince Hatt) baritone

Narren (The Fool) baritone

Handelsmannen (The Fruit Seller) bass

Prinsessa 1 (Princess 1) mezzo-soprano

Prinsessa 2 (Princess 2) soprano

Tre soloröster (Three solo voices) soprano, alto, tenor

Synopsis (in English)

Prologue

Prince Hatt wants to escape from the dark underground lair where he is a prisoner, but his mother — a witch — is determined to foil all his attempts to get tree.

Act I: Scene 1.

The Royal Court. The King of Light is leaving for the town and asks his three daughters what gifts they would like to receive on his return. The youngest princess, unlike her spoilt older sisters, asks for a branch of a singing tree which she has seen and heard in a dream, and which uttered a strange and compelling sound.

Scene 2.

The court Fool, the young princess’ faithful companion, (acting as narrator, clown and soothsayer all rolled into one) sings of chivalrous love to his marionette puppet.

Scene 3.

Prince Hatt pleads with his mother to set him free. He wants the opportunity to tail in love. The Witch agrees, but only on condition that he may never meet his loved one face to face.

Scene 4.

The Fool explains to his puppet all the finer points of love’s mysteries.

Scene 5.

The King is returning through the forest from the town with his escort. He notices the Singing Tree and just as he is about to take a branch from it, he (and he alone) hears both a warning and demand from Prince Hatt. The King is made to promise that the first maiden which he meets on his return to the castle will become the Prince’s wife.

Scene 6.

The Fool comments on the action so far.

Scene 7.

On the King’s arrival at the castle, the young princess runs to meet him, and the King is overtaken by horror remembering the promise he has made, but realizes he must keep his word. The Princess sings of her yet unfulfilled feelings of love, with the joys and sorrows they bring. (The singing branch).

Scene 8.

In the Prince’s underground lair, the Prince and Princess sing of their love for one another. (Is that you who is near me?) The Princess vows to the Prince that she will never let him see her. The Witch weaves a spell which sends them both into a deep sleep and at the same time instills a burning desire in the Princess to see the Prince.

Scene 9.

The fool relates the events so far to his puppet.

Scene 10.

The Royal Court. The sisters demand to see the young Princess’ betrothed, and — urged on by the Witch in disguise — persuade the King to comply. The Fool warns of the consequences, but the King orders him to bring the Princess to him from the underground lair.

Scene 11.

The Princess gains the permission of the Prince to go to meet her father. The Witch’s evil plan is reaching its culmination.

Scene 12.

The Fool comments on the action to his puppet and predicts the turn of events to come.

Scene 13.

The Royal Court. The King and the sisters convince the young Princess that she must meet her betrothed face to face at all cost. The warnings of the Fool fall on deaf ears.

Scene 14.

In the underground lair, the Princess shines a light on the Prince’s face while he is asleep. The Princess shrivels and turns into a withered and ragged woman as the jubilant Witch whisks her cheated son away.

Interlude

The Fool comments on the action (Heaven or Hell).

Act II: Scene 1.

In the murky dark of the forest, the Princess sings of her despair, guilt and loneliness. (Dismal world).

Scene 2.

The King and his escort are passing through the forest. He comes across his daughter but does not recognise her at first, even though her voice seems familiar — like the echo of his lost child. He recognises the voice, but only after the Princess has departed. Since no one among his escort realises that it was the Princess, they think that the King is delirious.

Scene 3.

The Witch’s Lair. The Witch curses the name of the Princess to Prince Hatt, blaming her for betraying her lonely, confused and despairing son.

Scene 4.

The Market Place. The Princess and the Fool have come to the market. A stall-holder, selling fruit, sings of sensuous and worldly pleasures (You there, you from the monastery). The Fool jokes back at him, and soon they are surrounded by a crowd of amused market-goers. The scene turns into a riotous merriment. When the hubbub subsides, and all have left, the Princess sings of her unhappiness and woe (Ah, and that’s how I am torn) and begs the singing tree to grant her a sign: to give her the light and power with which she can find her Prince Hatt once more.

Scene 5.

The Witch and the Princess battle for the heart of Prince Hatt. The Princess promises to give the Witch the power of light in exchange for a chance to see Prince Hatt again. The Witch believes she is all-powerful and cannot lose the struggle.

Scene 6.

The Princess, clothed in tatters, meets Prince Hatt, who recognises her voice. They sing a love duet (You’re here then).

Scene 7.

The Fool comments on the action to his puppet, and relates events yet to come.

Scene 8.

The Witch has invited the King and his daughters to the wedding of Prince Hatt and the ‘ragamuffin princess’. She wallows in her power over the King and boasts of the power of light which she now possesses. But at the very moment she starts to conjure forth the light, it destroys her. With her dying breath, she makes the Princess blind. The Princess is restored to her former youth and beauty — but, alas, she is still blind. The Prince and Princess embrace.

Epilogue

Autumnal duet: Prince Hatt and the Princess, now in their old age, sing of the life’s fickleness and transitoriness. (I once stood here).

© Finnish National Opera, 1995

(translated by © Jaakko Mäntyjärvi)

Tapahtumat

Prologi

Prinssi Hattu haluaisi vapautua maanalaisen pimeyden kahleista, mutta hänen voimakas äitinsä, noita, estää prinssin aikeet.

1. näytös, 1 kohtaus

Kuninkaan hovi. Valon kuningas on lähdössä kaupunkiin ja pyytää kolmea tytärtään esittämään lahjatoiveensa. Turhamaisista siskoistaan poiketen nuorin prinsessa toivoo oksaa laulavasta puusta, jonka hän oli nähnyt ja kuullut unessa. Puuhun oli liittynyt vieras ja pakottavan tarttuva ääni.

2. kohtaus

Narri – Prinsessan uskollinen seuralainen, tapahtumien kommentoija, varoittaja ja klovni samassa persoonassa – laulaa marionettinukelleen ritarillisesta rakkaudesta.

3. kohtaus

Prinssi Hattu vaatii äidiltään vapautta; hän haluaa olla rakastettu. Noita suostuu vaatimukseen, mutta edellyttää, ettei pojan tapaama tyttö saa koskaan toiste nähdä prinssiä.

4. kohtaus

Narri sanailee nukelleen rakkauden mysteeristä.

5. kohtaus

Kuningas seurueineen kulkee paluumatkallaan kaupungista metsän läpi. Kuningas näkee laulavan puun, taittaa kukkivan oksan ja kuulee – ainoana – sekä Prinssi Hatun varoituksen että vaatimuksen: kuninkaan on luvattava, että ensimmäisestä joka tulee häntä kotimatkalla vastaan on tultava prinssin vaimo. Kuningas lupaa.

6. kohtaus

Narri kommentoi tapahtumia.

7. kohtaus

Kuninkaan tullessa kotiin nuorin prinsessa juoksee häntä vastaan. Kuningas jäykistyy kauhusta, mutta hänen on pidettävä lupauksensa. Prinsessa laulaa toistaiseksi täyttymättömään rakkauteensa liittyvästä onnesta ja mielipahasta (Den blommande grenen / Kukkiva oksa).

8. kohtaus

Prinssi Hatun maanalaisessa huoneessa Prinssi ja Prinsessa laulavat molemminpuolisesta rakkaudesta (Är det du som är nära / Sinäkö siinä miten lähellä). Prinsessa lupaa Prinssille ettei enää koskaan näe häntä. Noita vaivuttaa molemmat uneen ja noituu Prinsessalle palavan kaipuun Prinssin näkemiseen.

9. kohtaus

Narri kommentoi tapahtumia nukelleen.

10. kohtaus

Kuninkaan hovissa. Prinsessat vaativat saada nähdä nuorimman sisarensa puolison ja yllyttävät kuningasta valepulkuisen noidan lietsomina. Narri varoittaa, mutta kuningas käskee hänen tuoda Prinsessan maan alta isänsä luo.

11. kohtaus

Prinsessa saa Prinssi Hatulta luvan tavata isänsä. Noidan suunnitelma on nyt lähellä toteutumistaan.

12. kohtaus

Narri kommentoi tapahtumia nukelleen ja kertoo mitä tulee tapahtumaan.

13. kohtaus

Kuninkaan hovissa. Kuningas ja prinsessat saavat Prinsessan vakuuttuneeksi siitä, että hänen olisi välttämätöntä tavata sulhasensa. Narrin varoitukset kaikuvat kuuroille korville.

14. kohtaus

Maan alla Prinsessa valaisee Prinssi Hatun kasvot kun tämä on nukahtanut. Prinsessa vaipuu kokoon ja muuttuu vanhaksi rääsyiseksi akaksi samalla kun riemuitseva noita vie pois petetyn poikansa.

Välisoitto

Narri kommentoi tapahtumia (Himmel och helvete / Taivas ja helvetti)

II näytös, 1. kohtaus

Pimeässä metsässä Prinsessa laulaa epätoivostaan, syyllisyydestään ja yksinäisyydestään. (Mörka värld / Pimeä maailma).

2. kohtaus

Kuningas kulkee seurueineen metsän halki. Hän tapaa tyttärensä mutta ei aluksi tunnista häntä. Ainoastaan tytön ääni muistuttaa kuningasta jostain tutusta – menetetystä tyttärestään. Tytön mentyä vain kuningas yksin tunnistaa tämän. Muu seurue uskoo kuninkaan hourailevan.

3. kohtaus

Noidan luona. Noita parjaa Prinsessaa pojalleen ja syyttää Prinsessaa siitä, että tämä on pettänyt yksinäisen, epätoivoisen ja hämmentyneen Prinssi Hatun.

4. kohtaus

Markkinatorilla, jonne Prinsessa ja Narri ovat saapuneet, kauppias laulaa maailman aistillisesta hyvästä (Du där, munk eller tjänare / Sinä siellä, munkki tai palvelija). Narri vastaa hänelle ja heittää huulta torille kerääntyneiden ihmisten ympäröimänä; hurja bakkanaali alkaa (kuoro: Mörkret förnekar vi / Pimeyden me kiellämme). Kun kaikki ovat poistuneet, Prinsessa laulaa onnettomuudestaan (Ack! Så söndras även jag /Voi, näin hajoan minäkin) ja pyytää laulavalta puulta lainaksi valon merkkiä, mahtia, jotta voisi löytää Prinssi Hatun.

5. kohtaus

Noita ja Prinsessa ottavat yhteen käytävässä kamppailussa Prinssi Hatusta, Prinsessa lupaa antaa Noidalle valon merkin lahjaksi sitä vastaan, että saa nähdä prinssin. Noita uskoo nyt olevansa voimakkain ja mahtavin koko maailmassa.

6. kohtaus

Ryysyinen Prinsessa tapaa Prinssi Hatun, joka tunnistaa Prinsessan äänen perusteella. He laulavat rakkausdueton (Vem där / Kuka siellä?).

7. kohtaus

Narri kommentoi nukelleen tapahtunutta ja sitä mitä tulee tapahtumaan.

8. kohtaus

Noita on kutsunut kuninkaan tyttärineen Prinssi Hatun ja ’räsynukkeprinsessan’ häihin. Hän riemuitsee ylivallastaan kuninkaaseen ja omistamastaan valon merkistä. Mutta kun hän manaa valoa esille, hän tuhoutuu. Kuitenkin ennen kuolemaansa hänen onnistuu tehdä Prinsessa sokeaksi. Prinsessa on jälleen nuori ja kaunis, mutta sokea. Sokea Prinsessa ja näkevä Prinssi liittyvät yhteen ja loppulaulu kertoo valon ja pimeyden yhteydestä, että ’kaikki on muuttumista ja rakkauden valoa’.

Epilogi

Syksyinen rakkausduetto: vanhentuneet Prinssi Hattu ja Prinsessa laulavat ajan ja elämän katoavaisuudesta (Stod här en gång / Seisoin tässä kerran).

© Suomen Kansallisooppera, 1995

Synopsis (på svenska)

Prolog

Prins Hatt längtar efter att bli befriad från underjordens märka bojor, men hans dominerande mor, Häxan, hindrar honom.

Akt 1, scen 1.

Konungens hov. Ljusets konung är på väg till staden och han frågar sina tre döttrar vad de önskar sig för gåvor. I motsats till sina fåfänga systrar ber den yngsta Prinsessan en gren av det sjungande träd som hon har sett och hört i drömmen. Hon har hört en främlings tvingande röst i trädet.

Scen 2.

Narren, Prinsessans trogne följeslagare som genomskådar det som sker, är varnare och clown i en och samma person. Han sjunger för sin marionettdocka om den höviska kärleken.

Scen 3.

Prins Hatt ansätter hårt sin mor, Häxan. Han kräver frihet och rätten att bli älskad. Häxan går med på hans krav men kräver i gengäld att den flicka som blir hans aldrig skall få se honom.

Scen 4.

Narren talar till sin docka om kärlekens mysterium.

Scen 5.

Konungen med följe passerar genom skogen på väg tillbaka från staden. Han ser det sjungande trädet och bryter en blommande gren. Konungen hör ensam Prins Hatts varning och kravet på att den första som han möter på sin hemväg skall bli Prins Hatts gemål. Konungen ger sitt löfte.

Scen 6.

Narren kommenterar det skedda.

Scen 7.

Då Konungen kommer hem, springer hans yngsta dotter honom till möte. Konungen stelnar av fasa, men han måste hålla sitt löfte. Prinsessan sjunger om lyckan och smärtan i den ännu ouppfyllda kärleken. (Den blommande grenen)

Scen 8.

I Prins Hatts underjordiska rum sjunger Prinsen och Prinsessan om sin ömsesidiga kärlek (Är det du som är nära?). Prinsessan lovar att inte någonsin kräva att få se Prinsen. Häxan sänker dem båda i sömn och trollar fram en brinnande längtan hos Prinsessan att se Prinsen.

Scen 9.

Narren kommenterar händelserna för sin docka.

Scen 10.

Vid Konungens hov. Prinsessorna kräver att få se sin yngsta systers gemål. Eggade av den förklädda Häxan ansätter de Konungen. Trots Narrens varningar befaller Konungen honom att hämta Prinsessan från underjorden.

Scen 11.

Prinsessan får tillstånd av Prins Hatt att träffa sin far Konungen. Häxans plan är nu nära att gå i uppfyllelse.

Scen 12.

Narren kommenterar händelserna för sin docka och förutspår det som kommer att ske.

Scen 13.

Vid Konungens hov. Konungen och prinsessorna övertygar den unga Prinsessan om hur nödvändigt det är att hon får se sin brudgum Prins Hatt. Narrens varningar klingar för döva öron.

Scen 14.

I underjorden belyser Prinsessan Prins Hatts ansikte, sedan denne somnat, Prinsessan skrumpnar till en gammal trasgumma och den triumferande Häxan för bort sin förrådde son.

Mellanspel

Narren kommenterar händelserna (Himmel och helvete).

Akt II, Scen 1.

I mörka skogen sjunger Prinsessan om sin förtvivlan, sin skuld och sin ensamhet. (Mörka värld).

Scen 2.

Konungen med följe tågar genom skogen. Han möter sin dotter men känner inte igen henne. Hennes röst påminner honom om någon och först då hon gått känner han igen sin förlorade dotter. De övriga i följet tror att han yrar.

Scen 3.

Hos Häxan. Häxan förtalar Prinsessan för sin son Prins Hatt. Hon anklagar Prinsessan för att ha förrått den ensamme, förtvivlade och vilsne prinsen.

Scen 4.

På marknaden, dit Prinsessan och Narren anlänt, sjunger en handelsman om världens sinnliga fröjder (Du där, munk eller tjänare). Narren och Prinsessan ger honom svar på tal, men kvinnorna på torget sluter upp kring honom och en vild backanal börjar (Kör: Mörkret förnekar vi). Sedan alla avlägsnat sig, sjunger Prinsessan om sin olycka. Hon ber det sjungande trädet låna henne ett ljusets tecken för att med detta finna Prins Hatt.

Scen 5.

Häxan och Prinsessan drabbar samman i kampen om Prins Hatt. Prinsessan ger Häxan ljusets tecken i utbyte mot att få se och träffa Prins Hatt. Häxan tror sig nu vara störst och mäktigast i världen.

Scen 6.

Den i trasor klädda Prinsessan möter Prins Hatt, som känner igen hennes röst. De sjunger en kärleksduett (Vem där?).

Scen 7.

Narren kommenterar det som skett för sin docka och det som kommer att ske.

Scen 8.

Häxan har inbjudit Konungen och hans döttrar till bröllopet mellan Prins Hatt och Prinsessan, som ser ut som en trasdocka. Häxan äger nu ljusets tecken och triumferar över Konungen. Men då hon frammanar ljuset, förgör detta henne. Innan hon dör, lyckas hon göra Prinsessan blind. Prinsessan är åter ung och skön men blind. Den blinda Prinsessan och den seende Prins Hatt får varandra.

Epilog

I sin ålders höst sjunger Prins Hatt och Prinsessan en duett om tidens och livets förgänglighet.

© Finlands Nationalopera, 1995

(övers. © Nils Holmqvist)

Prologi ja 1. näytöksen 14. kohtaus

Jo Prologissa Elämän puu on keskeisessä asemassa. Libreton pohjana olevaa satua on muokattu paljon, mutta se noudattelee silti alkuperäistä ajatusta: valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välistä kamppailua. Hyvä voittaa, mutta paha jättää myös jälkensä. Olemassaolossa tarvitaan sekä valoa että pimeyttä, ja puu, jolla on juurensa maassa ja latvus ilmassa, yhdistää näitä kahta toisiaan kaipaavaa vastakohtaa.

Prinsessa, valo, pettää uteliaisuuttaan lupauksensa Prinssille, joka ei halua itseään nähtävän. Prinsessalla on pitkä tie katumuksen läpi ennen anteeksiantoa. Hän saa Prinssinsä, mutta lopussa Noita tekee hänet sokeaksi. Hän saa kokea, että rakkaus on sokeaa. Noita, joka on Prinssin äiti, rakastaa mustasukkaisesti poikaansa ja yrittää sitoa hänet pimeyteen niin pitkään kuin mahdollista: esimerkki poikien ja äitien välisistä suhteista, kun äidit eivät anna pojilleen vapautta.

Sadun draamallinen käsittely kietoutuu Elämän puun ympärille. Kokoava tehtävä on narrilla, joka arvailee ja vahtii tapahtumia.

Prologissa matala trumpetti merkitsee Prinssi Hatun osuutta. Kuoro laulaa ja kuiskailee ’unelmasta, puiden lehdistä keskellä jäistä talvea’. Myöhemmin sekoittuvat vihellykset, ulos- ja sisäänhengitykset vibrafonin, harpun ja sellosoolon kanssa: lehtien kahinaa.

Ensimmäisen näytöksen loppukohtauksen (14. kohtaus) musiikki kasvaa latautuneesta jännitteisyydestä meluisaan huipennukseen, ensimmäiseen oopperan kahdesta katastrofista.

© Erik Bergman, 1991

(Helsingin Juhlaviikot)

(ohjelmakommentti sävellyskonserttiin 21.8.1991, missä esitettiin Prologi ja ensimmäisen näytöksen 14. kuvaelma)


Instrumentation

2222 4331 14 1, str, chx, 3sopr, mezzo, alto, 2ten, 2baryt, basso


Category

Works for the Stage


Language

Sv


Opus no.

op.110


Lyricist

Bo Carpelan


Premiere

Soloists, Orchestra and Choir of the Finnish National Opera, cond. Ulf Söderblom, Helsinki, September 3, 1995


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish National Opera


+ Add information