Score
17 pages
Special size
Kirjoittaessani Credo-diabolique-teokseni fagotille ja pianolle vuodenvaihteessa 1992–93, takanani oli debyytti Korvat auki -konsertissa syksyllä 1992. Kyseessä oli teos sopraanolle ja ensemblelle Juurella, jonka pehmeän melodinen musiikki ja naiivit itsekirjoittamani sanat saivat opiskelijakollegojeni taholta lähinnä vahingoniloisen pilkallisen vastaanoton.
Takanani oli myös syksyllä 1992 kestetyt neljä frustraation täyttämää kuukautta Santahaminassa jääkärikomppanian riveissä. Lopulta pääsin Haminaan Varusmiessoittokunnan palvelukseen ja näin pystyin jälleen jatkamaan säveltämistä ja musiikkiopintojani. Oli Credo-diabolique -teoksen aggressiivisen hyökkäävän sävelkielen takana mitä tahansa henkilökohtaisia traumoja ja motiiveja, nuo edellä mainitsemani kaksi virikettä, naurunalaiseksi joutuminen kollegojen piirissä ja tutustuminen itselleni täysin vastakkaisiin arvoihin armeijapalveluksen myötä, löytyvät alkusysäyksinä teoksen karulle ilmaisulle.
Ensimmäinen osa (Misterioso) toimii johdantona toiselle varsinaiselle osalle (Allegro assurdo con fuoco), jossa Berliozin Fantastisesta sinfoniasta tuttu dies irae -sekvenssi ja rytmitetty uskontunnustus (”Minä uskon Jumalaan...”) asettavat sekä fagotin että pianon äärivirtuoosiseen kamppailuun.
Teos on omistettu Jaakko Luomalle.
© Juha T. Koskinen, 1998
bsn, pno
Chamber Works
Dedicated to Jaakko Luoma.
MF14513
17 pages
Special size
6 pages
Special size
17 pages
Digital (PDF)
6 pages
Digital (PDF)