Description

Temaattisen materiaalin jatkuva kehittely on leimaa-antavaa pianokonsertolleni. Myös valotusten ja näkökulmien vivahteet ovat osana tätä metamorfoosia. Teoksen koko rakennesuunnitelma tähtää orgaaniseen yhtenäisyyteen, niin soolosoittimen suhteessa orkesteriin kuin myös eri orkesteriryhmien suhteissa toisiinsa. Teoksessa on jaksoja, joissa piano liittyy lyömäsoittimiin, tulee yhdeksi niistä ja muuttaa luonnettaan. Se muuntuu myös klusterijaksoiksi, joissa kuitenkin osittain väläytellään temaattista aineistoa annetuilla sävelkorkeuksilla.

Myös orkesteriin kuuluu piano, joka ei kuitenkaan kilpaile soolopianon kanssa. Soolopianoa soitetaan koko ajan koskettimilla. Orkesteripianon sointi on toisenlainen, sitä nimittäin soitetaan suoraan kieliltä, milloin sormin, milloin erilaisin apuvälinein. Orkesteripianon tulee sitäpaitsi tuottaa annettuja yläsäveliä ja yläsävelglissandoa. Yksi orkesterin sointiryhmistä muodostuu pianon lisäksi harpusta, celestasta, vibrafonista ja xylomarimbasta. Tämän ryhmän sisällä kuullaan erilaisia soitinyhdistelmiä, joihin myös soolopiano liittyy. Orkesteripiano voi liittyä myös mainitun soitinryhmän lisäksi soolopianon tapaan lyömäsoittimiin.

Ensimmäinen osa liikkuu aluksi dynaamisen asteikon alarajoilla, pp:n ja mp:n välimailla. Temaattinen aineisto esitellään ja sitä valaistaan eri tavoin. Sitten piano ja orkesteri saavuttavat ensimmäisen huippukohdan. Jatkossa musiikillista tapahtumaa leimaavat dynaaminen kiihkeys ja terävämpi hahmottelu.

Toinen osa on olemukseltaan lyyrinen. Hiljaisuus avautuu kuulijalle, joka on herkkä tajuamaan värisävyjä ja vivahteita. Syntyy värileikki, jossa eri soittimet sulautuvat vaihtelevin tavoin tunnelmakokonaisuuteen. Teema kristalloituu antiikkisymbaaleissa (crotales) ja siirtyy sitten pianolle, joka vie sen pian mukanaan improvisoivaan jaksoon. Myöhemmin teema muuntuu jääkristallisoinnuiksi pianon korkeimmassa rekisterissä, ja lopuksi piano sulautuu vibrafonin ja celestan valokimmellykseen.

Kolmannen osan alun piano-osuus liittyy toisen osan lopun harppuglissandoon, jonka funktio on koloristinen. Nyt glissando on liikkeelle paneva ja päättäväinen kohotahti rytmisesti markantille teemalle, jonka juuret ovat II osan teemassa, mutta joka on luonteeltaan hyvin vastakkainen verrattuna II osan lyyris-arabeskimaisiin aineksiin. Sukulaisuus I osan hallitsevan ajatuksen kanssa on myös silmiinpistävä. III osan alun piano-osuuden keskeyttävät vain kaksi aksentoivaa lyömäsoittajaa, jotka sitten tempautuvat mukaan lyömäsoitinten keskinäiseen välienselvittelyyn. Piano sekaantuu vuorostaan hieman myöhemmin lyömäsoitinten kiihottavaan ajojahtiin ja muuntuu itse lyömäsoittimeksi rajuissa klusterijaksoissa. Jatkossa saadaan muistumia sekä I että II osan musiikillisista tapahtumista. Kokonaisuus kärjistyy loppua kohden ja solisti heittäytyy kadenssimaiseen furiosojaksoon, joka päättyy pianon ja orkesterin yhteisrynnäkköön.

Finaali, joka yhdistää kaikkien kolmen osan musiikillisen aineiston ja jossa kehitellään uusia yhdistelymahdollisuuksia, johtaa teoksen lopulliseen synteesiin ja purkauksenomaiseen huipennukseen.

© Erik Bergman, 1981

Instrumentation

2222 4330 12 1, cel/pno, str, pno solo [cbsn]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.94

Premiere

Juhani Lagerspetz, piano, Finnish Radio Symphony Orchestra, cond. Leif Segerstam, Helsinki, September 16, 1981

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Finnish Broadcasting Company

+ Add information