Concerto for Orchestra (40./1982)

by Mikko Heiniö

Konsertto orkesterille

Empty sheet

Mikko Heiniö

Concerto for Orchestra (40./1982)

Music Finland

Description

Yleensä orkesterikonsertot ovat virtuoosisoolojensa vuoksi perin vaativia. Kun Turun kaupunginorkesteri sävellyksen tilatessaan toivoi juuri orkesterikonserttoa, katsoin parhaaksi etsiä toisen näkökulman koko sooloideaan. Ensinnäkin solisteinani eivät niinkään ole yksittäiset instrumentit kuin eri soitinsektiot (huilut, klarinetit jne.), eri soitinryhmät (jouset, vasket, puupuhaltimet, lyömäsoittimet) ja lopulta koko orkesteri yhtenäisenä. Toiseksi niiden vastakkaisuutta korostetaan erilaisilla musiikillisilla karakteereilla. ’Espressivomusiikiksi’ luonnehtimani karakteeri pohjautuu eräänlaiseen intervallipitoisuusjärjestelmään, joka säätelee harmonioihin sisältyvien erilaisten intervallien määrää. ’Posetiivimusiikiksi’ kutsumani karakteeri taas perustuu sitaatteihin.

Ensiosassa soitinsooloja esittävät patarummut sekä eri puhallinsektiot. ’Espressivomusiikki’ pukeutuu siinä ripeän alkusoiton muotoon.

Toisen osan ryhmäsooloissa erottavana tekijänä ovat ensinnäkin karakteerit: jousien ja vaskien ’espressivomusiikkia’ vasten asettuvat puupuhallinten ja lyömäsoitinten ’posetiivimusiikki’. Toinen erottava tekijä on rytmi: jouset ja puupuhaltimet ovat tahteihin sidottuja, vasket ja lyömäsoittimet taas vapaarytmisiä. ’Espressivo’- ja ’posetiivimusiikki’ esiintyvät ensin toisiinsa kietoutuneina katkelmina, jotka asteittain kasvaessaan joutuvat yhä ilmeisempään ristiriitaan. Vihdoin kumpikin jäsentyy omaksi taitteekseen, jotka ensin kuullaan peräkkäin, sitten päällekkäin äkisti katkeavana kaaoksena.

Kolmannen osan orkesterisoolo on yhtenäinen kudos, joka hitaasti vaihtuvin värein aaltoilee tasaisesti rullaavien lyömäsoitinten ympärillä. Nyt intervallipitoisuus ilmenee suhteessa pysyvään keskussäveleen, urkupisteeseen eli borduunaan, jonka vuoksi osa kulkee myös nimellä Drone, silloin kun se esitetään itsenäisenä kappaleena. Yhteys ns. minimaalimusiikkiin on ilmeinen.

Lyhyenä codana edelliseen liittyy välittömästi neljäs osa, jossa soitinsooloja esittävät nyt – ensiosan vastapainoksi – jouset ja lyömäsoittimet. Puhtaasti ’posetiivimusiikin’ materiaaliin pohjautuen levittäytyy ensin jousien melodiasumu, sitten lyömäsoitinten soittorasiamaailma.

© Mikko Heiniö 1982

Kantaesityksen käsiohjelma, Turun kaupunginorkesteri 11.11.1982

I allmänhet är orkesterkonserter mycket krävande därför att de innehåller en mängd virtuosa solopartier. När Åbo stadsorkester beställde föreliggande verk och uttryckligen önskade en orkesterkonsert, fann jag det berättigat att söka en ny infallsvinkel på hela soloideologin. Mina solister är inte i första rummet enskilda instrument utan olika instrumentsektioner (flöjter, klarinetter osv.), instrumentgrupper (stråkar, bleckblåsare, träblåsare, slagverk) och slutligen hela orkestern. För det andra understryks kontrasterna mellan dem genom olika musikaliska karaktärer. Den karaktär som jag kallar ’espressivomusik’ bygger på ett slags intervalltäthet som reglerar antalet intervaller som ingår i harmonierna. Det jag kallar för ’positivmusik’ är en karaktär som bygger på citat.

I första satsen framförs instrumentalsolona av pukorna och blåsarsektionerna. Denna ’espressivomusik’ är här förklädd till en livlig uvertyr.

I andra satsens gruppsolon utgörs det särskiljande elementet främst av karaktärerna: stråkarnas och bleckets ’espressivomusik’ ställs mot träblåsarnas och slagverkets ’positivmusik’. Det andra särskiljande elementet utgörs av rytmen: stråkar och träblåsare är taktförankrade, medan blecket och slagverket följer en fri rytm. ’Espressivo’- och ’positivmusiken’ framträder först som i varandra inflätande fragment, vilka dock inom kort leder till en uppenbar konflikt, när de under musikens förlopp väl har utvecklat sina idéer. Så småningom ger de upphov till var sitt avsnitt, vilka klingar först efter varandra och sedan samtidigt, i plötsligt avbrutna kaos-artade följder.

Tredje satsens orkestersolo är en enhetlig vävnad som under långsamt skeende färgskiftningar graviterar kring de taktfast mullrande slagverken. Nu utgör intervalltätheten en funktion som är förknippad med centraltonen, orgelpunkten eller bordunen, varför satsen även bär namnet Drone då den framförs som ett fristående stycke; anknytningen till sk. ’minimal music’ är uppenbar.

Som en kort coda ansluter sig till det föregående en kort fjärde sats, i vilken instrumentalsolona nu – som motvikt till första satsen – framförs av stråkarna och slagverket. Denna sats, som bygger på ’positivmusik’ enbart, ger först upphov till en stråkarnas melodidimma, samt därefter slagverkets speldosvärldar.

© Mikko Heiniö 1983


Instrumentation

3333 4331 13 0, pno, str [pic+fl+afl, ob+ehn, cl+bcl+cl in Eb.]


Category

Works for Orchestra or Large Ensemble


Opus no.

op.40


Premiere

Turku Philharmonic Orchestra, cond. Pertti Pekkanen, Turku, November 11, 1982.


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Turku Philharmonic Orchestra.


PDF for promotional use

 Download


+ Add information

Score


81 pages
Special size

33.00 € 30.00 € excl. vat