Colori ed improvvisazioni

by Erik Bergman

Description

Colori ed improvvisazioni marks the beginning of Bergman’s best-known stylistic period — that of rich colours (as the very name of the work suggests) and improvisation in the form of guided aleatory. In practice this means that he has abandoned bar lines in the first of the three movements. Towards the end of the first movement and in the second and third he introduces time—space notation, stating the exact time (in seconds) needed to play a given section. The music is characterised by short, often chant-like motifs, rising crescendo lines, evocative rhythms and various trill and tremolo webs.

© Kimmo Korhonen, November 1998

(translated by © Susan Sinisalo, February 1999)

Colori ed improvvisazioni aloittaa Bergmanin tuotannon tunnetuimman tyylivaiheen, jolle ovat – niin kuin jo nimikin ilmaisee – ominaisia rikkaat värit ja mm. ohjatun aleatorisuuden avulla ilmenevä improvisatorisuus. Käytännössä ero näkyy tahtiviivojen hylkäämisenä kolmiosaisen teoksen ensiosassa. Osan loppupuolella sekä kahdessa jälkimmäisessä osassa käytetään ns. tila-aika-notaatiota, jossa tietyn jakson vaatima aika ilmoitetaan sekunneissa. Teoksen musiikille ovat ominaisia lyhyet, usein manauksenomaiset aihelmat, nousevat crescendo-linjat, suggestiiviset rytmit sekä erilaiset trilli- ja tremolokentät.

© Kimmo Korhonen, November 1998

Instrumentation

3333 4331 13 1, str

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.72

Premiere

Zeeland Symphony Orchestra, cond. Edward Serov, Copenhagen, January 23, 1974

Commisioned by / dedications

Commissioned by the Zeeland Symphony Orchestra

+ Add information