Clarinet Concerto

by Juhani Nuorvala

Konsertto klarinetille ja orkesterille

Empty sheet

Juhani Nuorvala

Clarinet Concerto

Music Finland

Description

My Clarinet Concerto consists of five movements with no pauses in between them.

The darkly hued first movement is characterized by an incessant pulse on the note D. Here the soloist's part is extremely demanding in its use of pure, non-tempered intervals such as 7:4 and 11:8.

The second movement offers a moment songful lyricism whereas the most light-hearted bars of the concerto are surely to be found in the third movement. This starts off with a solo double bass accompanying the clarinet's flourishes with jazzy pizzicato notes. The fourth movement is an accompanied cadenza. The orchestra returns to the sharp beats of the opening movement, and the clarinettist is allowed to improvise.

The fifth movement is dramatic. The angular lines of its opening theme may bring film music to the listener's mind. What follows is a long section full of heavily accented and syncopated rhythms. The pace mounts until finally the theme is heard again. A frenetic coda ends the piece.

I make my music using elements and materials that fascinate me most and that my mind and body most respond to. These elements I find not only in old or new classical music but in various forms of urban popular music, such as the electronic music of modern dance clubs. The blurring of the line between "high" and "popular" culture is a characteristic phenomenon of the post-modern era. However, my use of popular ingredients is governed less by the kind of post-modern irony typical of collage or quotation technique than by appreciation and love.

© Juhani Nuorvala, 1998

Kun viime keväänä aloin miettiä, minkälaisen sävellyksen klarinetille ja orkesterille oikein kirjoittaisin, oli suunnitelmissani tehdä hidasta ja mietiskelevää värimusiikkia. Mutta päästyäni työn makuun eli aloitettuani konkreettisten musiikillisten aiheiden parissa leikkimisen ei noita hitaita ja kauniita asioita juuri kertynytkään. Ainoastaan konserton lyhyt toinen osa tunnelmoi verkkaisena ja laulavana. Kaikki muut osat ovat nopeita ja taiturillisia. Niinpä olen hyvillä mielin voinut antaa kappaleelle nimen konsertto, sillä konserttoon kuuluu mielestäni show-ote.

Tummasävyistä ensiosaa hallitsee orkesterin itsepintainen, terävä syke D-sävelellä. Klarinetin osuus on erittäin vaativa, koska siinä käytetään tasavireisestä poikkeavia säveliä. Nämä edellyttävät erikoissormituksia ja -ansatsia. Aluksi poikkeussävelet saattavat kuulostaa epävireisiltä, mutta pian korva hyväksyy ne ja alkaa nauttia niiden eksotiikasta. Itse asiassa ne muodostavat nimenomaan puhtaita intervalleja perussävelen D kanssa ja keskenään, sillä ne perustuvat tämän akustisille yläsävelille (mm. 5., 7. ja 11. osasävel).

Lyyrinen, joskin loppua kohden voimistuva toinen osa seuraa tauotta. Kolmas osa on teoksen valoisin. Sen johdantona on duetto, jossa klarinetti lurittelee soolokontrabasson jumpsuttelun kanssa. Neljäs osa on säestetty kadenssi. Siinä palataan ensimmäisen osan rytmitaustaan, jonka päälle solisti esittää nyt improvisaation. Konserton kantaesittänyt Harri Mäki suunnitteli kadenssinsa perusainekset ja suuntalinjat etukäteen, mutta antoi soolon syntyvä paljolti esityshetkellä. Viides osa on dramaattinen. Elokuvamusiikkimaista teemaa seuraa voimakkaasti rytmiä korostava taite. Tempo kiihtyy villiksi, kunnes teemaan palataan ennen viimeistä hurjastelua.

Kuusi vuotta sitten sävelsin jousikvarteton, jolle annoin nimen Dancescapes, "tanssitiloja". Sittemmin olen tullut kartoittaneeksi noita tiloja seikkaperäisemmin kuin tuo kappale koskaan antoi aavistaa. Olen tehnyt musiikkiani niistä aineksista, jotka eniten mieltäni (ja ruumistani!) kiehtovat. Näitä aineksia kohtaan paitsi vanhassa ja uudessa konserttimusiikissa, myös erilaisissa urbaanin populaarimusiikin muodoissa. Vuosikymmenien tauon jälkeen on koittanut aika, jossa taide- ja populaarimusiikin pakoton suhde on taas mahdollinen. En puhu mistään kaupallisista, vesittyneistä cross over -tuotteista. Niin barokin, klassismin kuin romantiikankin taidemusiikkia elähdytti säveltäjien itsestäänselvä suhde oman ajan tanssi- ja kansanmusiikkiin, ja 1900-luvun alkupuolella neoklassikot ammensivat tuolloisesta populaarimusiikista kuten jazzista. Modernismin atemaattinen, atonaalinen ja pulssiton sävellystyyli katkaisi tuon kuuloyhteyden, mutta mm. minimalismi, Hollannin uusi konserttimusiikki ja postmodernismi ovat tuoneet sen takaisin. Nautin tästä tilanteesta omaa musiikkiani tehdessäni, mutta en käytä sävellyksissäni tiettyjä elementtejä toteuttaakseni jotakin tiettyä esteettistä ohjelmaa. Kun teknomusiikin mestarilta, detroitlaiselta Derrick Maylta kysyttiin, mikä elektronisessa teknologiassa vetoaa mustiin muusikkoihin, hän vastasi: "Sama kuin mikä ihmiset tuo minkä hyvänsä musiikinlajin pariin - rakkaus."

© Juhani Nuorvala, syksy 1998


Instrumentation

2212 2000 01 0, elbas, str, cl solo


Category

Works for Soloist(s) and Orchestra


Premiere

Harri Mäki, clarinet, Tapiola Sinfonietta, cond. John Storgårds, Espoo, Finland, 30 October 1998.


Movements

I Fast, II Calmly, III Fast, IV Cadenza, V Fast


Commisioned by / dedications

Commissioned by Tapiola Sinfonietta


PDF for promotional use

 Download


+ Add information