Caprifoglio

by Veli-Matti Puumala

for clarinet and cello, Èdera II

Empty sheet

Veli-Matti Puumala

Caprifoglio

Music Finland

Description

Èdera for flute and piano was written in late 1992, while the process of writing my first orchestral piece (Line to Clash) was at its most hectic. Instead of these massive, sombre chords I felt it would be a challenge to write something small, quick and bright for two virtuosos, Petri Alanko and Juhani Lagerspetz. The genesis of Caprifoglio (1998) was similar; in parallel to larger works, I wrote a smaller one for two virtuosos, this time for Kari Kriikku and Anssi Karttunen.

Èdera is predominantly linear music wherein the progressions of the two instruments intertwine and collide, forming super-arcs or vines (the Italian titles Èdera and Caprifoglio refer to vines or creepers). These arcs are based on the cantus firmus themes of the orchestral piece I mentioned above. In Caprifoglio, the central ideas of Èdera appear in a slightly different environment in that the roles of flute and piano are taken by clarinet and cello, mutatis mutandis.

In most cases, I have attempted to preserve the morphological identity even though details of rhythm and pitch have changed considerably. Compared with Èdera, the central section of Caprifoglio expands from fragmentary abrupt gestures punctuated by pauses into electrifying eruptions constructed around long notes. Towards the end, the instruments intertwine increasingly while recapitulating the opening gestures of the piece in condensed form.

© Veli-Matti Puumala, 1999

(Musica nova Helsinki)

translated by © Jaakko Mäntyjärvi and © Susan Sinisalo

Èdera huilulle ja pianolle syntyi loppuvuodesta 1992, kesken ensimmäisen orkesterikappaleeni (Line to Clash) kuumimman työvaiheen. Massiivisten ja tummien sointujen sijasta tuntui haasteelliselta kirjoittaa jotakin pientä, vikkelää ja kirkasta kahdelle virtuoosiselle muusikolle, nimittäin Petri Alangolle ja Juhani Lagerspetzille. Caprifoglion (1998) tilanne on hieman samankaltainen. Isompien töiden lomassa syntyi jälleen pienempi teos kahdelle taiturille, Kari Kriikulle ja Anssi Karttuselle.

Èdera on leimallisesti lineaarista musiikkia, jossa kahden soittimen linjat kietoutuvat yhteen ja törmäilevät toisiinsa ja muodostavat siten yhdessä eräänlaisia superlinjoja tai köynnöksiä. (Italiankieliset otsikot Èdera ja Caprifoglio viittaavat köynnöskasveihin.) Nämä linjat perustuvat mm. orkesterikappaleeni Cantus firmus -teemoihin. Caprifogliossa Èderan keskeiset ideat on sovitettu hieman eri ympäristöön siten, että huilun ideat on pääsääntöisesti siirretty klarinetille ja pianon ideat sellolle.

Useimmissa tapauksissa hahmon identiteetti on pyritty säilyttämään, vaikka rytmiset ja säveltasolliset detaljit ovatkin kokeneet suuria muutoksia. Èderaan verrattuna Caprifoglion keskijakso laajenee fragmentaarisista taukojen erottamista jyrkistä eleistä pitkien äänien ympärille rakentuviksi sähköisiksi purkauksiksi. Loppupuolella soittimien linjat hakeutuvat jälleen yhä useammin yhteen ja samalla käydään tiivistetysti läpi kappaleen ensimmäiset eleet.

© Veli-Matti Puumala, 1999

(Musica nova Helsinki)


Instrumentation

cl, vlc


Category

Chamber Works


Premiere

Kari Kriikku, clarinet, Anssi Karttunen, cello, Warsaw Autumn Festival, September 21, 1998


Commisioned by / dedications

Commissioned by the Warsaw Autumn


+ Add information