Description

Burla, the first artistically mature orchestral work, represents a digression into neoclassicism rare for Bergman. This is manifest both in the clarity of the orchestration and in the energetic, dance-like rhythms. Burla is a boisterous orchestral scherzo in the form of a prelude and fugue. Although the text is highly chromatic, the work is basically in B minor.

© Kimmo Korhonen, November 1998

(translated by © Susan Sinisalo, February 1999)

Bergmanin ensimmäinen taiteellisesti kypsä orkesteriteos Burla merkitsee hänen tuotannossaan harvinaista poikkeamaa uusklassismiin. Tämä ilmenee sekä teoksen selkeästi soivassa orkestraatiossa että energisen tanssillisissa rytmeissä. Teos on vauhdikas orkesterischerzo, joka hahmottuu muodoltaan preludiksi ja fuugaksi. Vaikka sävelkieli on varsin kromaattista, pääsävellajiksi hahmottuu h-molli.

© Kimmo Korhonen, November 1998

Teoksen muodostaa johdanto ja scherzo. Hitaassa johdannossa läpikäydään joukko yksinkertaisen teeman muunnoksia. Teema liikkuu yhden sävelen ympärillä, joka muodostaa sen tiivistetyn ytimen. Tämä teema antaa puolestaan sykäyksen trioliliikunnalle, joka koko liike-energiallaan myöhemmin hallitsee nopeata, burleskia scherzoa. Tämä on kokonaan fugoiva ja tematiikaltaan sukua johdannon musiikilliselle olemukselle. Scherzo on luonnon pakosta puhjennut esille johdannosta. Ylipäänsä on sävellyksen muotoutumiselle ominaista sisäinen logiikka, jokaisella uudella vaiheella on juurensa edellisessä tapahtumakulussa. Niitäkin scherzon osia, missä lyömäsoittimet kokonaan hallitsevat tematiikkaa ja rytmiä, tulee pitää ilmaisukeinojen keskityksenä, intensiteetin kasvuna. Lyömäsoitinten ja säveliä luovien soitinten välisenä yhdyssiteenä esiintyy jousien col legno.

© Erik Bergman, 1959

Instrumentation

2222 3300 13 0, str [pic, ehn]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.31

Premiere

Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. Jussi Jalas, Helsinki, 1949

+ Add information