Description

Leonardo da Vincin luonnoskirjojen materiaalirunsauden joukosta löytyy joukko lyhyitä eläinaiheisia tarinoita. Leonardon tarinoiden esikuvana ovat keskiaikaiset bestiariot (bestia tarkoittaa italiaksi eläintä), eli eläinallegorioiden kokoelmat, joissa eläimet symbolisoivat ihmisten hyveitä ja paheita.Itseäni Leonardon tarinoissa viehättävät niiden persoonallinen kieli sekä niissä esiintyvien eläinten sadunomaisuus ja piilevä humoristisuus. Kaikkien kolmen valitsemani tekstin eläimen nimi on muuttunut italian kielessä sitten Leonardon päivien. Leonardo kutsuu korppia nimellä il corbo (nykyitaliassa il corvo), basiliskia nimellä il basalischio (nykyään il basilisco) ja lepakkoa nimellä il palpistrello (nykyään il pipistrello). Leonardon lepakosta käyttämä nimi il palpistrello assosioituu hauskasti italian kielen sanaan il palpito, joka tarkoittaa sykettä tai sykintää.Laulut eivät pyri maalaamaan kyseisten eläinten muotokuvia, vaan ne esittelevät kolme erilaista karakteria : suru on aiheena ensimmäisessä, julmuus toisessa ja himokkuus kolmannessa laulussa. Koska lepakon himokkuudella ei ole tekstin mukaan mitään rajoja, levittäytyy kolmas laulu kahta ensimmäistä laajemmaksi ja vie esittäjien ilmaisukeinot äärirajoille saakka."Bestiario di Leonardo" on sävelletty Mari Palolle, joka kantaesitti teoksen yhdessä Antti Kaiholan kanssa Pariisissa 27.3.2002.© Juha T. Koskinen 2006

Instrumentation

sopr, pno

Category

Vocal and Choral Works

Language

It

Premiere

Mari Palo, soprano, Antti Kaihola, piano, Paris, 27 March 2002.

Movements

I Tristezza (Suru), II Crudeltà (Julmuus), III Lussuria (Himokkuus)

Commisioned by / dedications

Dedicated to Mari Palo.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF17307

+ Add information