Description

"The idea of composing Aubade once came to me in Istanbul, as the morning mist hung heavily over the Bosporus and the foghorns hooted all around,” says Bergman. This scene provided the inspiration for a beautiful, picturesque one-movement work described as consistent in mood, delicately-attuned and often ‘neo-impressionistic’, though it should not, according to Bergman, be looked upon as programme music proper. Aubade is one of his dodecaphonic works, the row also acting as the source of the rhythmic patterns.

© Kimmo Korhonen, November 1998

(translated by © Susan Sinisalo, February 1999)

"Idean sävellykseen Aubade sain kerran Istanbulissa, aamu-usvan peittäessä sakeana Bosporin ja sumusireenien äännellessä eri tahoilta”, Bergman on kertonut. Tästä alkuvirikkeestä on kasvanut kauniin maalauksellinen, tunnelmaltaan eheä ja herkkävireinen ja usein ”uusimpressionistiseksi” luonnehdittu yksiosainen teos, jota ei kuitenkaan Bergmanin mukaan pidä kokea varsinaisena ohjelmamusiikkina. Aubade lukeutuu Bergmanin dodekafonisiin teoksiin, mutta säveltasojen lisäksi rivistä on johdettu myös rytmiikan malleja.

© Kimmo Korhonen, November 1998

Idean sävellykseen Aubade sain kerran Istanbulissa, aamu-usvan peittäessä sakeana Bosporin ja sumusireenien äännellessä eri tahoilta. Kirjoitin silloin heti muistiin ensimmäiset herätteeni ja sävelsin myöhemmin valmiiksi musikaalisen ajatukseni. Teosta ei pidä kuitenkaan käsittää kuvaukseksi auringonnoususta Bosporin rannalla sumuhämärästä aina päivän heräämiseen itämaisessa vilinässä.

Sävellyksen itu on tosin lähtöisin tuon aamun ilmapiiristä, mutta muuten on musiikki ’absoluuttista’ ja kehittyy kaksitoistasäveltekniikan sarjallisten periaatteiden mukaisesti. Nopeassa välitaitteessa olen koettanut kiinteyttää ja aktivoida teoksen perusajatusta, sarjaa, muuttamalla sen intervalliarvot nuottiarvoksi. Näin saa kehittely uuden ulottuvaisuuden. Rytminen sarja (oikeastaan intervallisarjan rytminen kuva), jonka ensin lyömäsoittimet yksin esittelevät, tunkeutuu esiin ja saattaa musiikillisen aineksen uuteen valoon. Sävellyksen kolmannessa taitteessa, joka tempoltaan ja dynamiikaltaan liittyy ensimmäiseen, valotetaan materiaalia sointivärimuunnelmilla. Tällöin esiintyy eräässä kohdassa eri soittimia, esim. huilu ja sello, äärimmäisillä sävelalueillaan. Yksityinen sävel joutuu myös tarkastelun kohteeksi uudella tavalla. Valonsäteet taittuvat prisman eri särmistä. Sointivärien differentoituminen saavuttaa tässä jyrkimmän ilmaisunsa sävellyksessä. Aubade päättyy valonvärähtelyjen läpitunkemaan sointiatmosfääriin.

© Erik Bergman, 1963

Instrumentation

3232 4330 13 0, cel, str [pic, bcl.]

Category

Works for Orchestra or Large Ensemble

Opus no.

op.48

Premiere

Helsinki Philharmonic Orchestra, cond. Tauno Hannikainen, Helsinki, November 20, 1959

+ Add information