Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Graal théâtre on saanut nimensä Jacques Roubaudin kirjan mukaan. Työskennellessäni viulukonserton parissa romaani vaikutti epäsuorasti kahdella eri tavalla: ensimmäiseksi otsikko ilmaisee jännitettä, jonka koen musiikkia kirjoittavan säveltäjän ja esityksen teatraalisen aspektin välillä, etenkin konsertossa, jossa solisti niin fyysisesti kuin musiikillisestikin on avainasemassa. Roubaudin versio vanhasta legendasta erittäin persoonallisine esimerkkeineen rohkaisi minua käsittämään jotakin, mitä olin pitkään pitänyt mahdottomana: liittää ajatus viulukonsertosta, lajityypistä joka on tuottanut niin monta taidokasta ja liikuttavaa mestariteosta, omaan musiikilliseen ajattelutapaani ja sävelkieleeni.Alkuperäinen inspiraationlähde teokselleni oli Gidon Kremerin soitto ja muusikkous: sävellys on omistettu hänelle.Muihin teoksiini verrattuna Graal théâtre poikkeaa pitkässä sarjassa kappaleita, joissa olen yhdistänyt akustisia soittimia erilaisiin sähköisiin tehosteisiin. Uudessa sävellyksessäni lähtökohtanani on ollut viulun herkkä sointi ja sen vuorovaikutus orkesterin kanssa.© Kaija Saariaho, 1995Kaija Saariaho wrote the violin concerto Graal théâtre for Gidon Kremer. The solo part continues Saariaho's colourful and many-faceted string style, but the melodic element is here more prominent than previously. The title, derived from a novel by Jacques Roubaud, has a dual significance: 'Graal' alludes to that which is introvert and sacred, while 'théâtre' alludes to that which is extrovert and theatrical. The work consists of two different, mutually complementary movements; in the latter in particular, the solo part escalates into a Paganini-like fury in the concertante spirit.© Risto Nieminen, 1996translated by © Jaakko MäntyjärviThis new version of the violin concerto Graal théâtre (1994), written in 1997, follows the original as closely as possible. The solo violin part is exactly the same, and the only differences are those caused by the reduction in the size of the orchestra. However, Kaija Saariaho has said that the arrangement has made the work more intimate in character, bringing the soloist closer to the other instruments and giving new meaning to their parts.© Risto Nieminen, 1996translated by © Jaakko MäntyjärviKaija Saariahon varhaisemmista konsertoivista teoksista, mm. selloteoksesta Amers (1992) ja kaksoiskonsertosta ...à la fumée sellolle ja alttohuilulle (1990), on löytynyt jäämiä perinteisistä dialektisista kontrasteista. Teosten kontrasteja voi hahmottaa alkaen musiikillisesta materiaalista ja päätyen vaarallisen helppoihin yleistyksiin, stereotyyppeihin, joita alkuperäinen jännite ei enää kannata.Kaasumaisen ja kiteisen, nestemäisen ja kiinteän, valon ja pimeän, pehmeän ja kovan, solistin ja orkesterin, yksityisen ja julkisen, subjektiivisen ja objektiivisen parivaljakoille saattaa löytyä oikeutuksensa, kun taas romanttiset jännitteet hyvän ja pahan, tai maskuliinisen ja feminiinisen tuntuvat jo liian skemaattisilta Saariahon musiikkiin.Vuonna 1994 BBC:n ja Amsterdamin Matinee op de vrije Zaterdagin tilauksesta valmistuneessa viulukonsertossa Graal théâtre konsertoiva jännite näkyy jo teoksen kahden osan luonnehdinnassa, ensimmäinen on herkkä (Delicato), jälkimmäinen impulsiivinen ja myrskyisä (Impetuoso). Myös solistin ja orkesterin kohtaamisessa on havaittavissa kontrastoivaa vertauskuvallisuutta, biografisessa hengessä viulisti on teoksen subjekti ja orkesteri edustaa häntä ympäröivää todellisuutta.Viulu – klassinen sielun peili – näyttää sekä lyyrisen, hauraan ja herkän puolensa että demonisen, taiturillisen, vimmaisen ja tukahdutetun luonteensa. Teos voidaan myös nähdä suurena tehtävänä, kamppailuna ja etsimisenä, prosessina kohti lopussa häämöttävää maalia – vapaasti tulkittuna Graalin maljaa. Teoksella ei sinänsä ole suoraa yhteyttä wagnerilaiseen tai muuhunkaan Graal-mystiikkaan.Konserton kaksi osaa soitetaan ilman taukoa ja etenemistä luonnehtivat monet aavistelevat, epäröivät, aggressiiviset ja pirstoutuneet taitteet, säveltäjä on kuvannut joitakin kohtauksia ensimmäisessä osassa "valon pisaroiksi", joitakin "valoaalloiksi", jälkimmäisessä osassa dialogi käynnistyy myötäsukaisena ja leikillisenä, mutta kehittyy patologiseksi yhteenotoksi. Lopussa sooloviulu on hyljätty väriseviin tremoloihin. jotka viittaavat teoksen alkuun – materialisoitumisesta on päädytty dematerialisoitumiseen.© Antti Häyrynen, 1996(Avanti!n Suvisoitto 1996)

Year of composing

Arranger

Movements

Availability