Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Pakolaiskeskusteluja – radiofoninen dokumentti (2016) on Teemu Mäen ja Max Savikankaan noin tunnin mittainen radiofoninen taideteos.Teemu Mäki koosti teosta varten dokumentaarisen tekstikollaasin. Kollaasin lähteinä olivat pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevät kirjoitukset, puheet, keskustelut, nettikeskustelut ja toisaalta myös mm. Suomen valtion ja EU:n viralliset tilastot. Osa puhujista on julkisuuden henkilöitä, osa ei. Osa kirjoittaa tai puhuu omalla nimellään, osa nimimerkin suojissa. Jotkut eivät ole henkilöitä lainkaan, vaan järjestöjä tai valtion organisaatioita, kuten Tilastokeskus. Toinen tärkeä radiofonian materiaali ovat haastattelut. Haastattelimme kolmea irakilaispakolaista, jotka odottavat pakolaisten vastaanottokeskuksessa turvapaikkapäätöstä. Ja haastattelimme kahta Suomen kansalaista, jotka tulivat Suomeen pakolaisina kauan sitten, ja jotka ovat asuneet suurimman osan elämästään Suomessa. Lisäksi teokseen sisältyy dokumenttiäänitteitä mielenosoituksista ja katkelmia ajankohtaisohjelmista. Max Savikangas käytti kaikkia näitä materiaaleja sekä myös teosta varten säveltämäänsä instrumentaali- ja elektroakustista musiikkia radiofonisen sävellyksen lähtökohtana ja raakamateriaalina.Teoksen nimi on tavallaan vain lakoninen tuoteseloste, mutta sen lisäksi se on viittaus Bertolt Brechtin samannimiseen kirjaan, Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961, suom. Elvi Sinervo), jonka hän kirjoitti oleskellessaan – pakolaisena – Suomessa 1940–41. Radiofoniassamme ei kuitenkaan lainata riviäkään Brechtin Pakolaiskeskusteluista. Sen sijaan teoksessamme on mukana yksi Brechtin lyhyt runo: Me matkustimme mukavassa vaunussa (Fahrend in einem bequemen Wagen, 1934, suom. Brita Polttila). Runo käsittelee auttamisen halua ja haluttomuutta ja sopi siksi hyvin radiofoniamme sydämeksi. TAUSTAA & LISÄTIETOAPassi on jaloin osa ihmisestä. Eikä se synnykään yhtä yksinkertaisesti kuin ihminen. Ihminen nyt voi syntyä missä hyvänsä ja aivan kevytmielisellä tavalla ja syyttä suotta, mutta passi ei koskaan. Siksi se kelpaakin silloin kun se on hyvä. Kun taas ihminen voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta ei silti kelpaa. (Bertolt Brechtin kirjasta Pakolaiskeskusteluja, orig. Flüchtlingsgespräche, 1961.)Pakolaiskeskusteluja on jatkoa Teemu Mäen ja Max Savikankaan yhteisteoksille, joita ovat olleet esimerkiksi vuonna 2013 YLE radio yhden tilauksesta tehty radiofoninen teos Crash, vuonna 2005 Kiasma-teatteriin tehty Sulkapallo-ooppera ja Max Savikankaan vuonna 1999 säveltämä Maito lausujalle ja jousikvartetille Teemu Mäen samannimiseen tekstiin. Teemu Mäen osalta Pakolaiskeskusteluja on lisäksi jatkoa tai sukua hänen kahdelle viimeaikaiselle ohjaustyölleen: ensinnäkin Hulluus ja yhteiskunta -elokuvalle/audiovideolle, joka tehtiin YLE:n Radioteatterin tilauksesta vuonna 2014. Se oli audiovisuaalinen versio Harri Virtasen käsikirjoittamasta ja Juha-Pekka Hotisen ohjaamasta ja Radioteatterin (Pekka Ruohoranta) tuottamasta kuunnelmasta. Toisekseen Pakolaiskeskusteluja on sukua myös Teemu Mäen ohjaamalle Antti Auvisen Autuus-oopperalle, joka tuotettiin Helsingin Musiikkitalon Sonore -saliin Helsingin Juhlaviikoille 2015. Molemmissa näissä käytettiin dokumenttikuvaa ja tosielämästä lainattuja tekstikatkelmia, joita sovellettiin sekä teosten ääni- että kuvaraidalla.Tärkeä innoitus hankkeelle ovat olleet mm. eräät Luigi Nonon (1924–90) teokset sekä niiden tekotavat ja rakenteet. Nonon Il Canto Sospeso (1955–56) on sävellys orkesterille, kuorolle ja lausujille, jossa käytetty teksti on suoraan poimittu natsien teloittamien vankien viimeisistä kirjeistä omaisilleen. Nonon Da un diario italiano (1963–64) taas on 72-ääninen kuorosävellys, jonka tekstit on poimittu sävellystyötä varten tehdyistä, kirjailija Giuliano Scabia valikoimista ja editoimista, tehdastyöläisten haastatteluista. Tärkeä innoituksen lähde on ollut myös B.A. Zimmermannin (1918–70) teos Requiem für einen jungen Dichter (1967–69), jossa Zimmermann käytti teksti- ja äänidokumentteja sävellyksensä materiaalina ja osana. Sekä Nonolla että Zimmermannilla on tuotannossaan myös useita elektroakustisia teoksia, jotka tehtiin silloisten yleisradioiden kokeilustudioissa tavalla, joka nykynäkökulmasta katsoen edusti monitaiteellista pyrkimystä yhdistää radio-ohjelman, taidemusiikin ja äänitaiteen keinoja. Tätä Nonon ja Zimmermannin perinnettä jatkaen pyrimme tekemään taidetta, joka olisi dokumenttimateriaalien kautta elävässä yhteydessä sekä arkitodellisuuteen että filosofis-poliittisten kysymysten abstraktimpiin tasoihin.Helsingissä, joulukuussa 2016, Teemu Mäki & Max Savikangas Käsikirjoitus ja ohjaus: Teemu MäkiSävellys, kenttä-äänitys, editointi ja äänenprosessointi: Max SavikangasKoosto: Max Savikangas ja Teemu Mäki.Muusikot: Veli Kujala, neljäsosasävelaskelharmonikka. Max Savikangas, alttoviulu. Sampo Lassila, kontrabasso.Puhujat: Teemu Mäki, Maryan Abdulkarim, Ramina Habibollah, Joonas Heikkinen, Jussi-Pekka Rantanen (YLE), Anna-Maria Talvio (YLE) sekä pakolaiset Bariq Hameed, Atheer Munder Saeed ja Badr Kudhair Hayal. Lisäksi teokseen sisältyy dokumenttiäänitteitä mielenosoituksista ja katkelmia ajankohtaisohjelmista.Äänitys: Pentti Männikkö ja Joonatan Kotila, YLE.Äänitarkkailija: Anders Wiksten, YLE.Kesto: 55 min. 49 sek.Formaatti: Stereo (wav, 48 kHz, 24 bit).Tilaaja: YLE Radio yksi / Ääniversumi / tuottaja Soila Valkama.

Year of composing

Arranger

Movements

Availability