Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Stjärnenatten (Starry Night), Op. 35 is the result of one of the most entertaining and exciting commissions I have received. The Lahti Chamber Music Society approached me for a piece for soprano soloist, cellos, double basses, percussion, and piano. The unusual combination of instruments alone was enough to set off a few frissons in the creative grey cells — and to release some butterflies in the stomach. When it then became apparent that they had earmarked Karita Mattila as the soloist, a singer I greatly admire, a was clear that I would have no option but to respond to this singular challenge. Pretty soon I arrived at a solution to the problem of texts: the nocturnal poems by the Finland-Swedish poet Edith Södergran (1882–1923), with their earthy natural images, feminine pantheism, dazzling visions, and above all their unique fusion of anguish and joy seemed to be exactly what I had long been looking for. Another fact not without bearing on the matter was that ever since the first time I heard Henri Dutilleux’s orchestral work La nuit etoilée I have wanted to compose something under the same title myself. Now Södergran just happened to have a poem of the same name — and so I was able to fulfil my wish on that score as well.The text for Stjärnenatten is made up of six of Södergran’s poems. They are not all from the same collection, but I have gathered them together and arranged them so that they proceed in chronological order through the night: the first poem is called Evening, the last Daybreak. Each of the six songs is an independent unit, but they are sung and played attacca, with only two brief interludes in between. I have tried to profile the moods of the individual songs by means of clearly distinguished musical landmarks, in sounds or textures. The restful character of the first song is countered by the sardonic michief of the second (The Secret of the Moon). These are followed by the central movements, the title-song with its glittering visions of the galaxy and leanings towards a sense of space, and the weightlessly but somehow oppressively meandering The Moon. The fifth song depicts that moment of early dawn when everything is hushed, ‘the silence rests spreadeagled over the lake’, just before the first creatures wake (and after the nocturnal chorus has stilled). In the last song, by contrast with the others, there is an active subject, the dawn messenger, cold and bright, standing the world once more on its feet for the new day.© Jouni Kaipainen, 1991(Helsinki Festival)(Translated by © William Moore and © Susan Sinisalo)Stjärnenatten (Tähtikirkas yö) op. 35 on tulosta yhdestä hauskimmista ja jännittävimmistä tilauksista, jonka olen saanut. Lahden kamarimusiikkiseura pyysi minulta kappaletta sopraanosolistille, matalille jousille, muutamalle lyömäsoittajalle ja pianolle, mikä jo pelkästään yhtyeen erikoisen värityksen takia aiheutti kutkutuksia sävelsuonessa ja vatsanpohjassa. Kun vielä kävi ilmi, että solistiksi on tulossa Karita Mattila, suuresti ihailemani laulaja, oli selvää, että ryhdyn tähän epätavanomaiseen työhön.Melko pian päädyin tekstiratkaisuun: Edith Södergranin yörunot luontokuvineen, feminiinisine panteismeineen, huikaisevine näkyineen ja ennen kaikkea ainutlaatuisine tuskan ja ilon taittamistapoineen tuntuivat juuri siltä, mitä olin pitkään halunnut tehdä.Aivan merkityksetön ei ole se seikka, että aina siitä saakka kun olin ensi- kertaa kuullut Henri Dutilleux’n orkesteriteoksen La nuit etoilée (Tähtikirkas yö), olin halunnut säveltää joskus samannimisen kappaleen. Södergranilla sattui olemaan juuri samanniminen runo – niin että pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan toiveeni.Stjärnenattenin teksti muodostuu kuudesta Södergranin runosta, jotka eivät ole peräisin samasta kokoelmasta, vaan jotka olen itse saattanut yhteen ja järjestänyt ikään kuin kellon mukaan kulkemaan läpi yön: ensimmäinen runo on nimeltään Ilta, viimeinen Sarastus. Kukin kuudesta laulusta on itsenäinen muotoyksikkönsä, mutta ne lauletaan yhtäjaksoisesti, eikä välisoittojakaan ole kuin kaksi, nekin lyhyenpuoleisia. Yksittäisten laulujen tunnelma on pyritty profiloimaan tarkasti mm. soinnillisia ja tekstuurisia keinoja käyttäen. Ensimmäisen laulun levollisuuteen vastaa toisen sardoninen ilkikurisuus. Tätä seuraavat keskeiset osat, avaruusnäkyinen ja musiikkina tilavaikutelmiin pyrkivä nimilaulu sekä painottomasti mutta ahdistavasti uiskenteleva Kuu-niminen neljäs laulu. Viides laulu edustaa sitä kellonlyömää, jolloin koko luonto on pysähdyksissä, juuri ennen kuin ensimmäiset oliot heräävät (ja yölaulajat ovat lopettaneet). Viimeisessä laulussa, päinvastoin kuin muissa, on toimiva subjekti, aamunkoiton hengetär, joka kirpeänä ja kylmänä nostaa maailman taas jaloilleen.© Jouni Kaipainen, 1991(Helsingin Juhlaviikot)Stjärnenatten op. 35 är resultatet av en av de trevligaste och mest spännande beställningar jag någonsin fått. Lahtis kammarmusiksällskap bad mig om ett stycke för sopransolist, låga stråkar, några slagverk och piano. Inte minst på grund av den ovanliga färgsättningen började det pirra i tonsättarådran och i maggropen. Då det ytterligare blev klart, att Karita Mattila, en sångerska som jag beundrar mycket, skulle sjunga uruppförandet, tog jag självfallet emot denna ovanliga uppgift. Jag lyckades mycket snabbt välja text. Edith Södergrans nattliga dikter med sina naturbilder, sin feministiska panteism, sina hisnande visioner och framför allt sitt sätt att handskas med smärta och glädje var precis det jag alltid hade önskat mig. Helt utan betydelse var inte heller den omständigheten, att jag ända sedan jag hörde Henri Dutilleux’ orkesterverk La nuit étoilée (Stjärnenatten) alltid hade velat komponera någonting med just det namnet. Då Södergran hade en dikt som hette just så, kunde jag således förverkliga mina förhoppningar.Texten i min komposition Stjärnenatten består av sex Södergrandikter som inte härstammar ur en och samma samling. Jag har själv valt dem och arrangerat dem så att de så att säga följer klockan genom natten. Den första dikten heter Kväll, den sista Gryning. Sångerna sjungs i en följd och det finns bara två mellanspel, som dessutom är rätt korta. Jag har försökt profilera de enskilda sångernas stämningar omsorgsfullt bl.a. med hjälp av klang och textur. På den första sångens vilsamhet svarar den andras sardoniska illmarighet. Efter detta följer de centrala delarna: titelsången med rymdvisioner och en musik som försöker ge en känsla av rum samt den fjärde sången Måne, som svävar viktlös men beklämmande. Den femte sången representerar den tidpunkt, då hela naturen står stilla, strax innan de första levande varelserna vaknar upp (de nattliga sångarna har redan slutat). I den sista sången finns i motsats till de övriga ett subjekt, gryningens skyddsande, som frän och kall lyfter världen upp på sina fötter.© Jouni Kaipainen, 1991(Helsingfors Festspel)(övers. © Jan Granberg)

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Abbreviation	Instrument
Woodwind
acl	alto clarinet
afl	alto flute
arec	alto recorder
asax	alto saxophone
barsax	baritone saxophone
barhn	baritone horn
bcl	bass clarinet
bfl	bass flute
bob	bass oboe
bsax	bass saxophone
bsn	bassoon
cbsn	contrabassoon
cl	clarinet
ehn	English horn
fl	flute
hn	French horn
ob	oboe
pic	piccolo
rec	recorder
sax	saxophone
srec	soprano recorder
ssax	soprano saxophone
trec	tenor recorder
tsax	tenor saxophone
Brass
ahn	alto horn
atrb	altotrombone
barhn	baritone horn
btrb	bass trombone
cornet	cornet
euph	euphonium
fhn	flugelhorn
hn	French horn
tba	tuuba
thn	tenor horn
trb	trombone
trp	trumpet
Percussion
dr	drums
glock	glockenspiel
mar	marimba
perc	percussion
timp	timpani
vibr	vibraphone
xyl	xylophone
Strings
db	double bass
gamba	viola da gamba
str	strings
vla	viola
vlc	cello
vln	violin
Other
acc	accordion
cel	celesta
cemb	harpsichord
chords	chords
elbas	electric bass
elg	electric guitar
elorg	electric organ
elpno	electric piano
guit	guitar
harm	harmonium
hca	harmonica
hp	harp
instr	instrument
kantele	kantele
keyb	keyboard
live electr	live electronics
mand	mandolin
mel	melody
org	organ
pno	piano
synth	synthesizer
tape	tape
Vocal
alto	alto
baryt	baritone
basso	bass voice
ch	choir
chc	childrens choir
chf	female choir
chm	male choir
chx	mixed choir
cten	countertenor
mezzo	mezzo-soprano
sopr	soprano
speaker	speaker
ten	tenor
voc	vocal

Symphony orchestra
2222 4331 11 1, str = 2 flutes, 2 oboes, 2 clarinets, 2 bassoons, 4 French horns, 3 trumpets, 3 trombones, tuba, timpani, one other percussionist, harp and strings
Wind band
2252 3 423 21212 3 = 2 flutes, 2 oboes, 5 clarinets, 2 bassoons - 3 saxophones - 4 French horns, 2 trumpets, 3 trombones - 2 cornets, alto horn, 2 tenor horns, baritone horn, 2 tubas - 3 percussionists
Big band
221 4 4, pno, guit, db, dr = 2 alto saxophones, 2 tenor saxophones, baritone saxophone, 4 trumpets, 4 trombones, piano, guitar, double bass, drums
Additional codes
+	fl+pic = flutist doubles on piccolo
/	pno/org = can be played on either piano or organ
lib	ad libitum
obl	obligato
str	str: 65432 = specified number of string players
str min	str min: 65432 = at least 65432
str max	str max: 65432 = not more than 65432
solo	vln solo = violin is the solo instrument in a work not obviously for solo violin