Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Possible Worlds (1987) - "jälkisanoja" Erääseen sinfoniaan"Sinfonian tulee olla kuin maailma. Sen on sisällettävä kaikki." Aivan, mutta mikä maailma? Se jonka aika on "pallonmuotoista". Se jossa menneisyys on niin vahvasti läsnä, että kaikkien ilmaisujen ympärillä on vähintään yhdet lainausmerkit, joita ei silti huomata. Se jossa nykyisyys on tallaantunut jalkoihin siinä vaiheessa kun tulevaisuus työnnettiin menneisyyteen. Se jonka horisontissa seisoo vain museoita, kohta viimeisenä metatasona, jota ei voi selittää enää millään muulla. Se jossa "Modernin projekti" kaikesta huolimatta sojottaa eteenpäin kuin Damokleen miekka, ei niin painavana kuin kiiltävänä. - Hakusanoja: "pluralismi", "radikaali ekletismi", "dekonstruktio", "reflektiivisyys", "postmodernismi"...Mitä siinä sitten voi yksi sinfonia? Se katsoo, pohtii, kaipaa, itkee, nauraa, huutaa, tanssii, uneksii - lupaamatta muuta kuin että ihminen on. Teema kulkee mahdollisten maailmojen kautta ja "poimii niistä eri merkityksiä". Nämä maailmat ovat mahdollisia ja siksi ne pitää näyttää. Säveltäjä yrittää yhdistää yllätyksellisyyden ja väistämättömyyden elämyksen, houkutella polkua eteenpäin: vielä tämä sinun on koettava. Hän yrittää kertoa ainutkertaisen tarinan joka palaa lähtökohtaansa - kuin spiraali. - Hakusanoja: "Angst", "Liebe", "egotrippailu", "logiikka", "streng", "Nachtmusik", "rag time", "drive", "pilvet", "meri", "memento mori".....(Viitteet: Bartók, Cicero, Debussy, Derrida, Eco, Freud, Habermas, Heiniö, Hintikka, Jencks, Joplin, Lyotard, Mahler, Schönberg, Sibelius, Strauss, Versio vulgata, Zimmermann....... )© Mikko Heiniö 1988Sanoin musiikista. Espoon Musiikkiopiston täyttäessä 25 vuotta (1988)Turku Philharmonic Orchestra gave the first airing to Possible Worlds in November 1987, under the direction of lgor Bezrodnyi. On the surface, the sub-heading ‘A Symphony’ suggests a certain coyness towards the symphonic genre tradition. But it is also linked to the symphonic tradition through its efforts towards tight structures and concentrated material, to a unity and coherence lying behind the multiplicity. [...]The title of the symphony was — thanks to poetic overtones — inspired by ‘the semantics of possible worlds’ of the philosopher Jaakko Hintikka. Hintikka argues that a given term ‘gathers’ different meanings on coming into contact with different situations in which it is used, ‘possible worlds’. In my symphony the term corresponds to the harmonic material [...]. It roams through different landscapes, possible worlds that are formed from musical characters, moods and states or in the extreme case different musics, different styles. The four movements are divided between two sections, with the first of these being cracked and restless, and the later section being by contrast unbroken and shot through with broad, horizontal lines.Sonata form can be dimly made out in the background to the first movement (Sei episodi intorno a un Notturno). However, in the place of themes are three episodes in different moods (Energico, Affettuoso, Luminoso), and taking the place of the development is the dramatic Notturno, after which the episodes are repeated, but in varied form and reverse order. The second movement (Mobile e curioso) is made up largely of a variety of scherzo themes (triplets from the strings, a broken waltz from the brass, ragtime rhythms in the percussion). The themes are initially presented in splintered form, the shards only gradually taking their full shape until at the climax they merge and ride over one another, overlapping. The movement ends tumultuously in a general pause, but at the same time the close steals away the opening to the following movement.The third movement is formed of Placidamente, made up of chaconne reiterations of the basic harmony, and Appassionato, where the basic melodic material is taken to a head almost as if in a blown-up image of the late Romantic sigh. The finale (Mobile e sonoro) is a sister to the second movement — two children of the same profane mother — but it develops in a different direction: in its repetitiveness and diatonic aspect it resembles minimal music.© Mikko Heiniö 1991(Finlandia FACD 480, 1991)Turun kaupunginorkesteri kantaesitti tilausteoksensa Possible Worlds 10.11.1987 Igor Bezrodnyin johdolla. Alaotsikko ’a symphony’ ilmaisee lähinnä kainoutta sinfonian lajiperinnettä kohtaan. Mutta sinfoniseen perinteeseen sen liittää kuitenkin pyrkimys tiukkoihin rakenteisiin ja keskitettyyn materiaaliin, ykseyteen moninaisuuden takana. [...]Sinfonian otsikko oli – kiitos lähinnä runoilisuutensa – tarttunut mieleeni lähinnä filosofi Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen semantiikasta. Tässä on kyse siitä, että tietty termi ’poimii’ erilaisia merkityksiä joutuessaan erilaisiin käyttötilanteisiin, ’mahdollisiin maailmoihin’. Sinfoniassani termiä vastaa käyttämäni sävelmateriaali. Se kulkee kautta ’mahdollisten maailmojen’, jotka muodostuvat erilaisista musiikillisista karaktereista, tunnelmista ja tilanteista – tai ääritapauksessa erilaisista musiikeista, tyyleistä. Sinfonian neljä osaa jakaantuvat kahteen osastoon, joista edellinen on luonteeltaan säröinen ja hermostunut, jälkimmäinen taas eheä ja pitkälinjainen.Ensimmäisen osan (Sei episodi intonno a un Notturno) taustalla häämöttää sonaattimuoto. Teemojen paikalla on kuitenkin kolme episodia (Energico, Affettuoso, Luminoso) ja kehittelyn paikalla dramaattinen Notturno, jonka jälkeen episodit kertaantuvat takaperoisessa järjestyksessä ja muutenkin muuntuneina. Toinen osa (Mobile e curioso) koostuu pääasiassa erilaisista scherzo-teemoista (jousten triolit, vaskien särkynyt valssi, lyömäsoitinten ragtime). Teemat esitellään aluksi sirpaleittain. Vähitellen niistä muodostuu kokonaisia teemoja, jotka huipennuksessa ajautuvat päällekkäin. Osa päättyy melskeisesti taukoon, mutta samalla loppuun on varastettu jo alku seuraavasta osasta.Kolmannen osan muodostavat Placidamente, jossa sinfonian harmoninen perusmateriaali esiintyy chaconnen tapaan, sekä Appassionato, joka puolestaan huipentaa – ikään kuin suurennettuna kuvana myöhäisromanttisesta huokauksesta – teoksen melodisen perusmateriaalin. Neljäs osa (Mobile e sonoro) on toisen sisar – saman profaanin äidin lapsia – mutta se kehittyy eri suuntaan: repetitiivisyydessään ja diatonisuudessaan se muistuttaa minimaalimusiikkia.© Mikko Heiniö 1991(Finlandia FACD 480, 1991)

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Possible Worlds (49./1987)