Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Maa on mitä konkreettisimmin elämän antaja ja mahdollistaja, mutta myös elämän pääteasema ja kuoleman symboli. Maa on nähty myös seksuaalisuuden vertauskuvana, kuten esimerkiksi Timo K. Mukka romaanissaan Maa on syntinen laulu. Maa voi olla hedelmällinen tai karu, kukoistava tai kuollut, lämmin tai jäätynyt. Maa voi olla myös vaarallinen: syvällä maan sisässä on tappavan kuumaa laavaa, joka toisinaan nousee pintaan, ja maa voi myös järistä tuhoisin seurauksin. Mainittakoon vielä sanan eräs ulottuvuus: asuttamamme taivaankappale – ainoa, jolla universumissa todistetusti on elämää - on nimeltään Maa. Entä millaista olisi maan (tai Maan) musiikki, millaisia sen tuottamat äänet, sen soinnit? Alttoviulukonserttoni Sounds from the Earth ei pyri antamaan konkreettista vastausta tähän kysymykseen, mutta metaforana se on innoittanut minua sävellystyön aikana.Alttoviulukonserttoni syntyhistoria on pitkä. Ensimmäiset graafiset luonnokset teoksesta tein Barcelonassa joulukuun alussa 2007, partituurin vihoviimeiset nuotit taas on kirjoitettu Helsingissä tammikuun lopussa 2013, vain pari viikkoa ennen kantaesitystä. Keväällä 2007 Jyväskylän orkesterin silloinen alttoviulun äänenjohtaja Elina Kimanen kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa hänelle alttoviulukonserton, joka esitettäisiin Jyväskylän orkesterin konsertissa. Innostuin tietenkin ajatuksesta. Sitten tuli mutkia matkaan. Elinan elämäntilanne muuttui dramaattisesti; hän joutui ensin lykkäämään solistina toimimista myöhemmäksi ja sitten vetäytymään kokonaan tästä tehtävästä. Jyväskylän orkesteri oli edelleen sitoutunut esittämään teoksen, mutta konkreettista kantaesityspäivää emme saaneet vähään aikaan sovittua. Koska yli 20-minuuttisen orkesteriteoksen kirjoittaminen on erittäin iso työ, on sitä vaikea saada valmiiksi ilman selkeää tietoa esityksestä. Aloin säveltää muita tilausteoksia ja tein alttoviulukonserttoa silloin kun ehdin – toisinaan enemmän, välillä en pitkiin aikoihin lainkaan. Syyskuun alussa 2012 oli selvinnyt, että solistina tulisi toimimaan erinomainen nuori alttoviulisti Lilli Maijala, ja löimme tällöin lukkoon teoksen kantaesityspäivän. Otin konserton tällöin uudelleen esiin vuoden tauon jälkeen, ja työskentelin sen parissa siitä lähtien intensiivisesti aina näihin päiviin asti. Konsertossani on kaksi osaa: hidas I osa Songs and Sighs (Lauluja ja huokauksia) sekä nopea II osa Fires (Tulet). Osat soitetaan yhteen ilman taukoa. Paradoksaalista kyllä – I osan loppupuolella musiikissa on kuitenkin selvä kenraalipaussi. I osa on kauttaaltaan laajakaarista musiikkia, jossa asioille annetaan aikaa. Osan alussa kuullaan matalilla äänillä ja korkeilla huiluäänillä vuorotteleva, laajoilla intervalleilla siksak-liikkeessä kulkeva laulava aihe, joka saa peräänsä eräänlaisen huokausmotiivin sekä trillin. Myöhemmin kuultava toinen päämelodia taas alkaa laskevalla huokausmotiivilla, joka saa peräänsä nopeita huiluääniä. Molemmat päämelodiat käydään läpi kahdessa vaiheessa, minkä jälkeen musiikki etenee huipennukseen. Sen hiivuttua solistilta kuullaan vihaisia pariääniä eri rekistereissä, joiden jälkeen kappale laskeutuu vähitellen eräänlaiseen nollapisteeseen. Kenraalipaussin jälkeen seuraa muutamien kuultujen aiheiden kehittely, josta edetään siirtymän kautta saumatta II osaan. Hektisen II osan muotoa voisi kuvata kaaviolla a + b + a + b + (a+b) + x. Loppua lukuunottamatta osan kokonaismuodon lähtökohtana on siis rondo. A-taitteita leimaa sooloäänen huojunta tavallisten äänten ja mikrosävelisten äänten välillä, kun taas B-taitteet ovat lähes uusklassista scherzando-musiikkia. Tiiviissä X-loppujaksossa nopea tempokarakteri säilyy, mutta musiikki kääntyy yllättäen takaisin I osan aiheisiin, joita käydään uudessa kontekstissa eräänlaisella pikakelauksella läpi. Konserttoa sävellettäessä on väistämättä otettava kantaa teostyypin lajiperinteeseen. Joitakin säveltäjiä ajatus avoimen solistikeskeisestä konsertosta on viime vuosina häirinnyt, mutta minulle se ei ole ollut ongelma. (Onhan orkesterikappaleita ilman solistia mahdollista säveltää muuten.) Solistin ja orkesterin välistä taisteluasetelmaa ei teoksessani mielestäni ole, mutta muuten Sounds from the Earth on tietyssä mielessä perinteinen konsertto: solisti on lähes koko ajan äänessä ja keskiössä, ja lähes kaikki keskeinen melodinen aines kuullaan solistin osuudessa. Ei silti voi sanoa, etteikö myös orkesterin rooli olisi tärkeä: orkesteri luo solistin tapahtumille välttämättömän harmonisen pohjan ja oleellisen tekstuurillisen taustan. Tilannetta voisi verrata romaaniin tai elokuvaan, jossa miljöö oleellisesti määrittää päähenkilöiden ja tapahtumien luonnetta. Vai voimmeko kuvitella Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -romaania ilman Helsinkiä tai Federico Fellinin Ihana elämä -elokuvaa ilman Roomaa?Sävellystyön loppuvaiheessa sain suruviestin serkkuni Susanna Kankaan (19.6.1969–7.1.2013) kuolemasta. Teos on omistettu hänen muistolleen.

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Sounds from the Earth - Concerto for Viola and Orchestra