Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Nimellä Discantus otsikoitujen teosten sarja käsittää punallinsoolosävellyksiä, joissa tutkitaan ensi sijassa polyfonian mahdollisuuksia yhden reaalisen linjan puitteissa mutta yleisemminkin soittimellista virtuositeettia ja pienen muodon musiikillista poetiikkaa. (Siten huiludiscantus on monin kerroin polyfoninen ja kiilamuotoinen, saksofonidiscantus monivärinen ja moninuottinen. Oboediscantus on kesken, mutta joskus sarja jatkuu...)Vuonna 1969 musiikkielämämme tilanne oli sellainen, että oli otollista tutkia aivan muita asioita kuin ilmaisun tiivistämistä ja tehostamista. Discantus II on eniten tekemisissä musiikillisen vedenkäynnin eri tempojen kanssa: viipymisen ja toistojen kentät tasapainottavat melodista kasvua ja kasvukin tapahtuu selkeinä toistensa päälle asettuvin kiertein. ’Melodista’, sillä laulullinen, ehkä koko jousiorkesterin laulua muistuttava ilme täyttää lähes koko teoksen.Discantus II:ssa ei ole avointa virtuositeettia, muotokokeiluja eikä piilopolyfoniaa. Mutta siinä on soinnin ja ilmekielen syvyysperspektiiviä, ja soolosoittimen muotokuva saa orkesterin laajan viuluryhmän, korostuksia luovan lyömäsoittimiston, hiljaisuuteen vetäytyvän sooloalttoviulun tai oudonvärisen puhallinkuoron piirteitä. I ja III osa yhdessä muodostavat teoksen jatkuvajuonisen pääkokonaisuuden orkestraalisine aika-asteikkoineen. II osa on lyhyt, kuumeinen scherzo trioineen – klarinetin demonis-koleeristen piirteiden kuva, jossa aika-asteikko ja elekieli (soittoasentoa myöten) ovat kuin jazz-improvisaation huippukohdasta.Teos on sävelletty Martin Fagerlundin pyynnöstä, joka kantaesitti sen 28.1.1970.© Paavo Heininen

Year of composing

Arranger

Movements

Availability