Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

UR was composed as a commission for Ircam Studio in Paris in 1986. In it Magnus Lindberg continues to exploit the potential of the computer, as he did in Kraft in 1985. UR is scored for clarinet, violin, cello, double bass, piano and live electronics (digital synthesizers driven by a micro computer). The instrumental parts are amplified and spatialized in the hall on four channels in order to assimilate the instrumental and electronic sounds.Lindberg produced his own software for the composition of UR. The programme is of AI type, allowing for the composer’s own preferences and, as it were, seeking ideal values in various situations. Lindberg says he uses a computer because it offers more possibilites than mere manual composition. A computer can process vast quantities of material, from which the composer can choose whatever is most suitable for the situation in question. Composing is like doing a jigsaw puzzle; the computer adds a new dimension to the rules of making music.UR is in many resprects a good example of Magnus Lindberg’s present approach to composition. It has primitive force (URkraft!) combined with a refinement of technique and detail, and arabesque-like embellishment of detail and a statuesque moulding of large masses. The music at present being written by Magnus Lindberg seems to have a gift for capturing and presenting archetypes in abstract form. Perhaps this explains why it has appealed to a relatively wide audience.© Risto Nieminen, 1987(Helsinki Biennale)(translated by © Susan Sinisalo)UR on Magnus Lindbergin toistaiseksi uusin sävellys. Klarinetille, viululle, sellolle, kontrabassolle, pianolle ja syntetisaattorille sekä live-elektroniikalle sävelletyssä URissa Lindberg on jatkanut pari vuotta sitten sävelletys-sä orkesteriteoksessa Kraft aloitettua tietokoneohjelman hyödyntämistä. URissa käytetty ohjelma on keinoäly-tyyppinen. Se ottaa huomioon säveltäjän omat mielty-mykset ja ikään kuin etsii ihannearvoja erilaisissa tilan-teissa. Lindberg sanoo viehättyneensä nykyisessä työskentelytavassaan siitä, että koneen avulla voi tulostaa huomattavasti suuremman määrän materiaalia kuin mikä käsityönä tehtynä olisi mahdollista. Suuresta materiaalimäärästä voi palapelin kokoamisen tavoin valita sopivim-mat ratkaisut kulloiseenkin tilanteeseen. Näin tietokoneen ohjelmoiminen on tullut osaksi säveltämistä.UR on toteutettu pariisilaisessa musiikin ja akustiikan tutkimuslaitoksessa Ircamissa. Sen tilaus liittyi osana projektiin, jossa tutkittiin uusien Yamaha-digitaalisyntetisaattoreiden ja niitä ohjaavien Apple MacIntosh- -pienoistietokoneiden käyttömahdollisuuksia. Live-elek-troniikkaosuus koostuu digitaalisyntetisaattoriin ohjel-moiduista sekvensseistä, jotka yhtyeen pianisti laukaisee syntetisaattorin näppäimistöstä käyntiin.Kraftin tapaan URissa myös akustisten soitinten äänet vahvistetaan ja sijoitetaan tilaan nelikanavaisen toistojär-jestelmän avulla. Näin elektroniset ja soitinäänet sulautuvat osiksi samaa sointimassaa. Lisäksi Lindberg tuntuu hakeneen soittimistaan sentyyppisiä ääniä, jotka muis-tuttavat sähköisesti tuotettuja sointeja – tällainen vuorovaikutus erityyppisten äänten välillä on kiinnostanut häntä jo pitkään.Sävellyksen nimi on, paitsi vanha sumerilainen kaupunki, ruotsin sana, jolla on monia merkityksiä. Se on prepositio ja adverbi, jota käytetään myös alkuliitteenä monissa sanoissa, jotka ilmaisevat jotain äärimmäistä, alkuperäistä tai primitiivistä – ja sillä on myös kelloon ja myrskyyn viittaava merkitys.UR on monessa suhteessa hyvä esimerkki Magnus Lindbergin tämänhetkisestä tavasta tehdä musiikkia. Siinä on alkukantaista voimaa (URkraftia!) yhdistyneenä tekotavan ja yksityiskohtien hienostuneisuuteen, leikkiä yksityiskohtien arabeskimäisellä koristelulla ja suurten massojen veistoksellisilla muodoilla. Magnus Lindbergin nykyinen musiikki tuntuu löytäneen tavan koskettaa ja tuoda abstraktissa muodossa kuuluville meille kaikille yhteisiä arkkityyppejä. Ehkä siksi se on jo löytänyt suhteellisen laajan kuulijakunnan.© Risto Nieminen, 1987(Helsinki Biennale)Magnus Lindbergs färskaste verk är UR för fem instrumentalister och live-elektronik. I kompositionsarbetet har han tillämpat och vidareutvecklat det datorprogram som han skrev för Faust. Datorprogrammet för UR är intelligent: det tar hänsyn till tonsättarens egna preferenser och söker idealmedelvärden i vissa situationer. Lindberg säger sig vara förtjust speciellt i dess förmåga att lista och presentera ett betydligt omfångsrikare material än vad som vore möjligt att göra manuellt. Ur det stora materialet kan man likt ett puzzle sammanställa den bästa lösningen för varje given situation. Datorn bistår en att följa givna regler, men mallen innebär också att maskinen bland en stor mängd närmevärden kan välja de ur instrumentalisternas synpunkt mest praktiska lösningarna. Så har datorprogrammering blivit en del av kompositionsprocessen.UR är realiserad vid Ircam, centrum för musik- och akustikforskning i Paris, och ingick i ett projekt som hade till uppgift att kartlägga de nya av minidatorer styrda digitalsyntetisatorernas användningsmöjligheter. Programspråket var Le Lisp, modifierat av amerikanen Lee Boynton för tillämpning i bl.a. just UR. Liveelektronikpartiet består av i digitalsyntetisatorn programmerade sekvenser, som ensemblens pianist utlöser från syntetisatorns klaviatur.Liksom i Kraft förstärks även i UR de akustiska instrumenten och integreras i hörmiljön över fyra kanaler. På detta sätt sammansmälter de naturliga instrumentljuden med de syntetiska till en enda klangmassa. Det verkar dessutom som om Lindberg i sina instrument sökt efter ljud som till sin typ påminner om de syntetiskt genererade; detta slags växelverkan mellan olika ljudtyper har intresserat honom redan länge.© Risto Nieminen, 1987(Helsinki Biennale)UR kantaesitettiin Ircamin tilausteoksena Pariisin Pompidou-keskuksessa vuonna 1986. Luonteeltaan kamarimusiikillinen teos on sävelletty klarinetille, viululle, sellolle, kontrabassolle, pianolle ja elektroniikalle. Klarinetin, pianon ja kolmen jousen osuudet lomittuvat sooloiksi, duoiksi ja trioiksi. Musiikillinen materiaali etenee asteittaisin muutoksin noudattaen transformaatioperiaatetta. Kraftin tapaan URin tunnusomaisia piirteitä ovat kulmikas rytmiikka ja harmoninen kieli, jossa harmonia ja äänen väri sulautuvat yhdeksi.URissa ei ole live-elektroniikkaa tavanomaisessa mielessä. Tietokone on kuin yksi muusikoista: sekvensseri soittaa ennaltamäärättyjä jaksoja, jotka laukaistaan kosketi soittimesta käsin. Akustisten soittimien osuuksia vahvistetaan sähköisesti yhtenäisen ääniavaruuden aikaansaamiseksi.UR asettuu Kraftin ja Faustin muodostaman linjan päätepisteeksi. Kraftin äärimmilleen viety koko ja Faustin materiaalinen rikkaus yhtyvät siinä synteesiksi pienemmässä muodossa.(kirjoittaja tuntematon)UR, que son compositeur appelle «Kraft en version musique de chambre», est à la fois la première pièce de Lindberg réalisée à l'Ircam et la dernière de ses oeuvres de sa période influencée par l'expression primitive. Le projet à l'Ircam faisait partie du symposium «Systèmes personnels et informatique musicale», auquel participaient également des compositeurs tels que Philippe Hurel, Marc-André Dalbavie, Philippe Durville, Thomas Kessler, Michael Waisvisz, qui élaboraient là de nouvelles oeuvres. L'objectif était d'utiliser des micro-ordinateurs plutôt que les grandes machines, alors préférées par la plupart des compositeurs travaillant avec l'informatique musicale. Le Macintosh est utilisé sur deux niveaux : pour créer des structures harmoniques et rythmiques, et pour contrôler les instruments Midi en temps réel qui produisent les séquences ; cellesci, générées par le synthétiseur Yamaha TX-816, sont déclenchées par le pianiste au cours de l'exécution. Cela permettait une interaction flexible entre les musiciens et les ordinateurs. L'environnement informatique de la composition fut mis en oeuvre par Lee Boynton.UR, dont le titre de travail était Keystroke, allusion aux déclenchements des séquences préparées par le clavier, est un terme aux multiples implications : ancienne ville sumérienne et mot suédois exprimant quelque chose d'extrême et d'origine, il signifie également tempête et horloge. Après la première à Paris, UR fut interprétée à la Biennale d'Helsinki dans un concert diffusé dans plusieurs pays par l'Union européenne de radiodiffusion (UER), et s'est ensuite imposée parmi les oeuvres les plus jouées de Lindberg.© Risto Nieminen, 1993© Ircam - Centre Georges-Pompidou, 1993(From Magnus Lindberg, Ircam 1993)

Year of composing

Arranger

Movements

Availability