Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

I have been very familiar with the flute since my earliest pieces. I like the sound in which breathing is ever present and with timbral possibilities that befit my musical language: the instrument's body makes it possible to write phrases that go through grinding textures coloured with phonemes whispered by the flutist which gradually go towards pure and smooth sounds.The concerto's title and the general mood of the piece derive from Saint-John Perse's collection of poems Oiseaux: "Aile falquée du songe, vous nous retrouverez ce soir sur d'autres rives!" This is not the first time I combine my music with Saint-John Perse's verses. In Laconisme de l'aile, composed in 1981, I already used some sentences from Oiseaux. In these poems, Saint-John Perse does not describe the singing of the birds. He rather speaks of their flight and uses the rich metaphor of the birds to describe life's mysteries through an abstract and multidimensional language: "Ignorants de leur ombre, et ne sachant de mort que ce qui s'en consume d'immortel au bruit lointain des grandes eaux, ils passent, nous laissant, et nous ne sommes plus les mêmes. Ils sont l'espace traversé d'une seule pensée".The concerto is composed of two main parts: Aérienne and Terrestre. These two titles are also to be found in one of Perse's poems quoted below.The three sections of Aérienne describe three different concerted situations:In Prélude the flute gradually pervades space and generates the orchestra's music, in Jardin des oiseaux the flute interacts with individual instruments of the orchestra, while D'autres rives compares the flute to a lone, high flying bird whose shadow forms different images played by the strings over the unchanged landscape of the harp, celesta and percussion.The first section of Terrestre, Oiseau dansant, introduces a deep contrast with the other material of the concerto. It refers to an Aboriginal tale in which a virtuosic dancing bird teaches a whole village how to dance. While writing this section, I was especially thinking of Camilla Hoitenga and her personality as a flutist.The finale - the second section of Terrestre - is a synthesis of all the previous aspects, then the sound of the flute slowly fades away."Dans sa double allégeance, aérienne et terrestre, l'oiseau nous était ainsi présenté pour ce qu'il est : un satellite infime de notre orbite planétaire".Aile du Songe is dedicated to Camilla Hoitenga with whom I worked on numerous details in the soloist's part of this piece.© Kaija SaariahoHuilu on ollut minulle läheinen soitin aina varhaisimmista teoksistani lähtien. Pidän sen äänestä, jossa hengitys on aina aistittavissa, sekä sen soinnillisista mahdollisuuksista, jotka soveltuvat hyvin musiikilliseen ilmaisuuni. Sille voi kirjoittaa fraaseja, jotka ulottuvat muusikon kuiskaamien foneemien värittämistä murtuneista äänistä puhtaisiin ja pehmeisiin sointeihin.Konserton otsikko ja tunnelma liittyvät Saint-John Persen runokokoelmaan Oiseaux (Linnut): "Aile falquée du songe, vous nous retrouverez ce soir sur d'autres rives!" [Unen taittunut siipi, tapaatte meidät jälleen tänä iltana toisilla rannoilla!] Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin yhdistän musiikkiani Saint-John Persen säkeisiin. Vuonna 1981 sävelletyssä teoksessa Laconisme de l'aile käytin jo muutamia säkeitä Oiseaux-kokoelmasta. Näissä runoissa Saint-John Perse ei kuvaile lintujen laulua vaan puhuu sen sijaan niiden lennosta ja käyttää lintuja metaforana kuvaillakseen abstraktilla ja moniulotteisella kielellä elämän mysteerejä: "Ignorants de leur ombre, et ne sachant de mort que ce qui s'en consume d'immortel au bruit lointain des grandes eaux, ils passent, nous laissant, et nous ne sommes plus les mêmes. Ils sont l'espace traversé d'une seule pensée." [Tietämättöminä varjostaan ja tuntematta muuta kuolemaa kuin sen, joka kuolemattomasta kuluu suurten vesien kaukaisessa jylyssä, he menevät, jättäen meidät, emmekä me ole enää samoja. Ne ovat yhden ainoan ajatuksen läpäisemä avaruus.]Konsertto jakaantuu kahteen osaan: Aérienne [Ilmava] ja Terrestre [Maanläheinen]. Myös nämä otsikot löytyvät yhdestä mainituista Persen runoista. Aériennen kolme pääjaksoa ilmentävät kolmenlaista konsertoivaa asetelmaa: jaksossa Prélude huilu vähitellen valtaa tilaa ja antaa impulsseja orkesterille, jaksossa Jardin des oiseaux [Lintujen puutarha] huilu on vuorovaikutuksessa orkesterin yksittäisten soittimien kanssa kun taas kolmannessa jaksossa D'autres rives [Toiset rannat] huilu vertautuu korkealla lentävään yksinäiseen lintuun, jonka varjo muodostaa jousistossa erilaisia kuvioita vasten harpun, celestan ja lyömäsoittimien muuttumatonta maisemaa.Terrestren avausjakso Oiseau dansant [Tanssiva lintu] luo jyrkän kontrastin konserton muuhun materiaaliin. Se viittaa aboriginaalien kertomukseen, jossa taiturillisesti tanssiva lintu opettaa kokonaisen kylän tanssimaan. Tätä jaksoa kirjoittaessani ajattelin aivan erityisesti Camilla Hoitengaa ja hänen huilistipersoonaansa. Finaali L'oiseau, un satellite infime [Lintu, mitätön satelliitti] – Terrestren toinen jakso – on synteesi kaikista aiemmista ulottuvuuksista. Sitten huilu hiipuu hitaasti kuuluvilta."Dans sa double allégeance, aérienne et terrestre, l'oiseau nous était ainsi présenté pour ce qu'il est: un satellite infime de notre orbite planétaire." [Kaksinkertaisessa kuuliaisuudessaan, ilmavassa ja maanläheisessä, lintu paljastui meille siten sellaisena kuin se on: planeettamme mitättömänä satelliittina.] Aile du Songe on omistettu Camilla Hoitengalle, jonka kanssa työstin lukuisia yksityiskohtia teoksen solistiosuudessa.© Kaija Saariahojulkaistu Yle Classica -lehdessä 1/2002ranskankieliset runokatkelmat suomentanut © Kuisma Korhonen

Year of composing

Arranger

Movements

Availability