Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Sinfonisia tansseja on sävelletty kolmanneksi näytökseksi Uuno Klamilta (1900-1961) keskeneräiseksi jääneeseen balettiin Pyörteitä (1957-1960). Koska sekä Klamin alkuperäismusiikin että oman täydennykseni syntyvaiheet ovat varsin omalaatuiset, kerron teoksen taustoista tavallista laajemmin. Vuonna 1943 lavastaja ja pukusuunnittelija Regina Backberg (1898-1979) alkoi laatia balettilibrettoa, lavasteita ja pukuluonnoksia Kalevala-aiheista, sammon taontaa kuvaavaa symbolistista balettia varten. Uuno Klami tutustui luonnoksiin kapellimestari Martti Similän välityksellä ja innostui suuresti ajatuksesta säveltää Backbergin librettoon pohjautuva baletti Sammon taonta - olihan hän kaavaillut koreagrafisen Kalevala-aiheisen teoksen säveltämistä jo 1930-luvulta lähtien. Esimerkiksi Kalevala-sarjan ensimmäisen version (1933) otsikkona oli jopa Koreografisia kuvia Kalevalasta, ja orkesterisarja päättyi osaan Sammon taonta. Heinäkuussa 1944 Klami ilmoitti Backbergille, että hän on jo luonnostellut joitakin aiheita balettiin, ja että kun hän palaa Helsinkiin silloisesta kesänviettopaikastaan Uudenkaupungin Lyökistä, hän aloittaa sävellystyön tosissaan. Helsingissä Klami ryhtyi kuitenkin säveltämään 2. sinfoniaansa. Sammon taonta -baletti ei ilmeisesti edennyt ensimmäisiä kaavailuja pitemmälle koko 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun aikana. Syynä on mitä ilmeisimmin Kansallisoopperan silloisen pääkoreografin George Gén vastahakoisuus hanketta kohtaan. Gé piti Klamin ja Backbergin balettihanketta luultavasti liian abstraktina ja vaikeana toteutettavaksi Kansallisoopperassa. Vuonna 1957 Wihurin rahasto järjesti ooppera- ja balettisävellyskilpailun, ja Klami tarttui uudestaan balettisuunnitelmaan. Samalla hän johti baletille uuden nimen Pyörteitä. Klami voitti Pyörteiden ensimmäisen näytöksen pianopartituurilla kilpailun balettisarjan. Suurisuuntaisen ja kunnianhimoisen teoksen loppuunsaattaminen osoittautui kuitenkin erittäin vaikeaksi. Pyörteiden kantaesitykselle varattiin paikka Kansallisoopperan ohjelmistossa jo näytäntökaudella 1958-1959, mutta tilalle jouduttiin ottamaan Rimski-Korsakovin musiikille perustuva Sheheradzade, koska Klami ei ollut saanut Pyörteitä valmiiksi. Baletille varattiin ensi-ilta-aika Kansallisoopperassa myös kausilta 1959-1960 ja 1960-1961 ja viimeksi tammikuulta 1962, mutta joka kerta sen tilalla oli esitettävä joku toinen teos, koska Pyörteitä ei vain valmistunut. Vuonna 1960 Klami näyttää keskeyttäneen baletin sävellystyön jatkaakseen sitä joskus myöhemmin. Tällöin hän oli saanut täysin valmiiksi vain toisen näytöksen musiikin. Ensimmäinen näytös oli olemassa edelleenkin pelkkänä pianopartituurina, eikä kolmannesta näytöksestä ollut valmistunut luultavasti nuottiakaan. Klamin ongelmiin Pyörteiden säveltämisen kanssa vaikutti ehkä osaltaan se, että 1960-luvun taitteessa keskieurooppalainen sodanjälkeinen modernismi murtautui lopullisesti luovaan säveltaiteeseemme, ja Klami saattoi pelätä, että hänen omaa tonaalisempaa tyyliään ja Kalevala-aihetta olisi saatettu pitää jo ajastaan jäljessä olevana. Toisaalta viimeinen näytös palaa ensimmäisen näytöksen maailmaan, sammon taontaan, eikä Klami kenties kyennyt löytämään finaalinäytökselle uudenlaista, ensimmäisestä näytöksestä poikkeavaa sävellyksellistä näkökulmaa. Paljolti vaikeudet johtuivat myös Klamin syvistä erimielisyyksistä George Gén kanssa, joka määrättiin aluksi baletin koreagrafiksi. Lopulta koreografiksi olisi vaihdettu Elsa Sylvestersson, mutta tämäkään ei jouduttanut työtä. 29.5.1961 Klami kuoli yllättäen sydäninfarktiin, ja Pyörteitä jäi häneltä lopullisesti kesken. Tosin Klami oli aikaisemmin ilmoittanut useassakin haastattelussa, että baletti olisi kokonaisuudessaan tullut valmiiksi. Klamin harhaanjohtavien lausuntojen syynä oli varmaankin se, että häneltä juuri 60 vuotta täyttäneenä säveltäjäakateemikkona odotettiin koko ajan uusia suurteoksia, eikä hän tällöin saattanut tunnustaa haastattelijoille balettinsa sävellystyön todellista tilannetta. Pyörteiden toisen näytöksen valmistuttua vuoden 1959 lopulla Klami jakoi sen musiikin kahteen eri balettisarjaan. Radion Sinfoniaorkesteri kantaesitti näytöksen alkupuoliskon (1. sarjan) tiistaikonsertissa 5.4.1960 Jussi Jalaksen johdolla, ja Paavo Berglundin johtama RSO nauhotti näytöksen jälkipuolenkin (2. sarjan) Klamin vielä eläessä, 18.2.1961. Klamin kuoleman jälkeen Pyörteitä jäi kuitenkin täysin unohduksiin aina vuoteen 1985 asti. Tällöin oli Kalevalan 150-vuotisjuhlavuosi, ja tutkiessaan Uuno Klamin suhdetta Kalevalaan Erkki Salmenhaara löysi Kansallisoopperan nuotistosta kadonneeksi luullun ensimmäisen näytöksen pianopartituurin. Salmenhaaran löytö käynnisti Klamin kadonneiden käsikirjoitusten ja luonnosten laajat etsinnät, joihin itsekin tällöin osallistuin, koska kirjoitin kirjaa suomalaisesta musiikista ja Kalevalasta. Muuta materiaalia Pyörteistä ei kuitenkaan löytynyt. Kun aloin olla varma, että enempää materiaalia tästä musiikiltaan upeasta baletista ei ilmeisesti ollut ollut koskaan olemassakaan, orkestroin ensimmäisen näytöksen musiikin vuonna 1988, ja se kantaesitettiin Turun musiikkijuhlilla 19.8.1988, Turun Kaupunginorkesteria johti Jacques Mercier. Toisen näytöksen musiikki kantaesitettiin kokonaisuudessaan vasta Lahden urkuviikoilla elokuussa 1991 Osmo Vänskän johtaman Lahden kaupunginorkesterin voimin. Jo 1990-luvun vaihteessa Klami-tutkija Helena Tyrväinen ehdotti minulle ensimmäisen kerran, että säveltäisin Pyörteisiin lisäksi koko puuttuvan kolmannen näytöksen. Tyrväinen puhui mahdollisesta täydennystyöstäni myös kapellimestari Ulf Söderblomille, ja Söderblom sai puolestaan Kansallisoopperan pääjohtajan Juhani Raiskisen jo 1990-luvun lopulla innostumaan Klamin ja allekirjoittaneen yhdessä luomasta Pyörteistä. Keväällä 2000 kirjoitin yhdessä Marjo Valkosen kanssa Uuno Klami -elämäkerran, jolloin Pyörteiden täydentäminen ajankohtaistui jälleen kerran. Lopullisen sysäyksen hankkeelle antoi se, kun taiteilija Klaus Backberg löysi maaliskuun 2000 lopulla äitinsä Regina Backbergin jäämistöstä tämän 1940-luvulla suunnittelemat fantastiset lavastus- ja pukuluonnokset, 1940-luvulla laaditun alkuluonnoksen teoksen balettilibretoksi sekä kaksi erilaista libreton synopsista. Luonnokset taltioitiin Kansallisoopperaan, jossa Juhani Raiskinen tutustui niihin. Raiskinen, joka oli jo pitkään ollut vakuuttunut Pyörteiden merkittävyydestä, päätti saman tien tilata minulta Pyörteiden puuttuvan kolmannen näytöksen musiikin. Tilaussopimukseen merkittiin valmistumisajankohdaksi viimeistään 1.8.2001, jotta baletti voitaisiin kolminäytöksisenä kokonaisuutena kantaesittää oopperan suurella näyttämöllä mahdollisimman pian, ehkä jo keväällä 2002, tai viimeistään ainakin kaudella 2002-2003. Raiskisen kanssa sovimme toukokuussa 2000 myös muusta työryhmästä: koreografina olisi Tiina Lindfors ja lavastaja-puvustajana Anna Kontek. Sekä Lindfors että Kontek ryhtyivät jo syksyllä 2000 omalta osaltaan valmistelemaan balettia suuren innostuksen vallassa, ja Lindforsin alustavan librettosynopsiksen mukaan aloitin kolmannen näytöksen musiikin säveltämisen maaliskuun lopulla tänä vuonna. Oma työni valmistui päivää ennen tilaussopimuksessa sovitun määräajan umpeutumista, 31.7.2001. Kun Juhani Raiskinen tilasi minulta kolmannen näytöksen musiikin Pyörteisiin, oopperalla ei ollut baletinjohtajaa. Jorma Uotisen kausi oli päättymäisillään, eikä hänelle oltu valittu vielä seuraajaa. Kun sitten Dinna Bjørnistä tuli uusi baletinjohtaja, Pyörteiden kohtalo sai täysin odottamattoman käänteen. Bjørn suhtautui Pyörteisiin ja sen täydentämiseen jo alun alkaen varsin nyreästi. Lopulta toukokuussa 2001, sävellystyöni ollessa vasta melko alussa, alkoi näyttää selvältä, että Pyörteillä ei tule olemaan sijaa Kansallisbaletin ohjelmistossa sinä aikana kun Bjørn on Kansallisbaletin johtajana. Kun tilanne valkeni minulle, kävin Juhani Raiskisen seuraajaksi valitun Erkki Korhosen puheilla ja totesin hänelle, että tilaussopimuksen mukaan ooppera menettää Pyörteiden kantaesitysoikeuden, jos balettia ei ennen vuotta 2005 produsoida oopperassa. Korhonen ei halunnut sotkeutua baletin ohjelmistoon, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kolmannen näytöksen musiikin voi kantaesittää ja mahdollisesti levyttääkin Lahdessa siitä huolimatta, että kyseessä on oopperan tilaus juuri Kansallisbaletille. Koska näyttämökantaesitys vaihtui konserttikantaesitykseksi, annoin teokselle jo toista tanssia säveltäessäni uuden otsikon Sinfonisia tansseja. Hommage à Uuno Klami . Koko Pyörteiden näyttämökantaesityksen ajankohtaa ei ole Kansallisoopperassa edelleenkään päätetty. Kuten jo on todettu Pyörteitä pohjautuu tyyliteltyyn kuvaukseen sammon taonnasta. Päähenkilönä on seppo Ilmarinen. Voimakasilmeisessä ensimmäisessä näytöksessä orjat lietsovat ahjoa ja Ilmarinen takoo sampoa. Ahjosta tulee erilaisia esineitä, joille kaikille on omistettu oma tanssinsa, mutta ”oikeata” sampoa Ilmarinen ei saa vielä synnytetyksi. Näytöksen lopussa liekkien kuumuus on kuitenkin jo niin suuri, että kipinöitä sinkoilee aina taivaaseen asti. Toinen näytös tapahtuukin avaruudessa. Näytökseen sisältyy yön ja päivän tansseja, ja päähenkilöinä ovat Päivän poika, Päivän neito, Kuun poika, Pohjantähti ja Venus. Klamin mukaan toinen näytös on lyyrillisemmässä yleissävyssään tarkoitettu muodostamaan musiikillisen suvannon ja valmisteluvaihen finaalin toiminnalle. Kolmannessa näytöksessä Ilmarinen alkaa orjiensa kanssa lietsoa uudestaan ahjoa, ja kun hän panee kaikki tuuletkin puhaltamaan ahjoon, sampo ilmaantuu lopulta liekkien kuumuudesta. Ensimmäisen näytöksen musiikin harjoituspartituuriin Klami on kirjoittanut myös kolmannen näytöksen viiden tanssin nimet ja niiden suunnitellut kestot. Mitään Klamin säveltämää musiikkia kolmanteen näytökseen sen sijaan ei ole löytynyt. Klamin antamat otsikot tansseille, Regina Backbergin 1940-luvulla laatima librettoluonnos sekä Tiina Lindforsin Backbergiin pohjautuva tarkempi librettosynopsis olivat pohjina työlleni. Näytöksen aloittavassa Preludessa palaa muistumina joitakin aihelmia baletin ensimmäisestä ja toisesta näytöksestä. Toisessa tanssissa, Liekkien paluussa ja tanssissa on enää vain yksi lyhyt lainaus suoraan Klamilta. Muuten osa edustaa musiikillista tyyliä, jossa on kylläkin selviä Klami-vaikutteita sekä melodiikassa että harmoniikassa, mutta josta tarkat sitaatit puuttuvat. Vastaavanlaisesti tyyliteltyjä ovat myös muut tanssit. En halunnut modernisoida kovin paljon Sinfonisten tanssien musiikkia, jotta yhteys Uuno Klamin maailmaan säilyisi, ja jotta finaalinäytös ei tyylillisesti pomppaisi liiaksi erilleen muusta baletista. Liekkien paluun ja tanssin sisältönä on se, kun uudestaan lämmitettävästä ahjosta syntyy aura, ja Ilmarinen aloittaa yhä villimmäksi kehkeytyvän tanssin auran kanssa. Liekkien paluu ja tanssi soitetaan välittömästi, ilman taukoa Preluden kanssa yhteen. Groteskissa tanssissa Ilmarinen kyntää aurallaan metsää, joka alkaa reagoida Ilmarisen kyntöön ja paljastaa itsestään eri puolia. Metsästä ilmaantuu myös kaikenlaisia outoja olentoja, peikkoja ja metsän eläimiä, ja lopulta itse hiiden hirvi herää unestaan ja lönköttelee laiskasti pois. Groteski tanssi muodostaa rauhallisemman suvantovaiheen Sinfonisten tanssien keskelle. Noin puoli tuntia kestävän teoksen huipentaa Tuulien ja tulien tanssi. Tässä tanssissa olen poikennut Klamin alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta vain näennäisesti. Klamilla teoksen lopulla olisi soinut ensiksi Tuulien tanssi ja sitä olisi sitten seurannut Tuulien ja tulien tanssi. Halusin yhdistää nämä molemmat tanssit, jotta kolmas näytös ja samalla koko baletti huipentuisi mahdollisimman tehokkaasti. Tuulien ja tulien tanssin kesto on melkein yhtä paljon kuin edeltävien tanssien yhteensä. Itätuuli, länsituuli, etelätuuli ja pohjoistuuli puhaltavat osassa vuorotellen ja saavat ahjoa lämmittävät liekit yhä kuumempaan roihuun. Tuulet on toteutettu osassa elektronisesti, ja osan lopulla kuullaan kaikkien tuulien vinhasti humiseva kadenssi. Tämän jälkeen seuraa sammon syntyminen. Sammon tulkinta on Regina Backbergin librettoluonnoksessa poikkeuksellinen. Hurjaa lietsomista ja taontaa seuraa äkillinen hiljaisuus. Hiljaisuudesta kantautuu kaukainen hyminä, ja lopulta ahjosta astuu esiin kaunis nuori tyttö. Sampo symbolisoi Regina Backbergille ennen kaikkea nuoruutta ja rakkauden voimaa, jotka tuovat maailmaan uuden ilon, uuden toivon ja uuden tulevaisuudenuskon. Backbergin vision mukaan päättyvät myös Sinfoniset tanssit. Tuulien ja tulien tanssin mahtavaa huipennusta seuraa alttoviulujen ja sellojen hymni, joka lopettaa baletin hiljaisuuteen. Pyörteitä säveltäessään Uuno Klamin tavoitteet olivat poikkeuksellisen kunnianhimoiset. Klami pyrki luomaan baletista koko tuotantonsa pääteosta, joka olisi samalla suomalaisen balettimusiikin suurisuuntaisin ja moniulotteisin sävellys ja muodostaisi balettikirjallisuuteemme yhden sen keskeisimmistä kivijaloista. Kun Pyörteitä on nyt täydennetty, voi vain toivoa, että teos kokonaisuudessaan nähtäisiin lopultakin joskus myös näyttämöllä. © Kalevi Aho, 2001

Year of composing

Arranger

Movements

Availability