Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

Kontrabasso poikkeaa olemukseltaan ratkaisevasti kaikista muista jousisoittimista. Ensinnäkin instrumentti on niin kookas - ensimmäisessä asemassa soitettaessa käden ulottuvuus on vain kokosävelaskelen (suuren sekunnin) verran. Käytännössä soittaja joutuu koko ajan tekemään otelaudalla hyppyjä. Sellaiset nopeat kulut, jotka esimerkiksi vielä sellolla voivat olla melko yksinkertaisia ja luontevia, saattavat bassolla olla hyvin epäluontevia ja melkoista virtuoosisuutta edellyttäviä.Toiseksi kun muilla jousisoittimilla ylin kieli on laulavin ja intensiivisin, basson ylimmällä kielellä sointi ei yleensä muutu vastaavalla tavalla mehukkaaksi. Tästä syystä solistisissa bassoteoksissa on käytetty usein ns. sooloviritystä, eli instrumentin viritystä on nostettu kokosävelaskeleen verran, jotta ylärekisterin sointi saataisiin enemmän selloa muistuttavaksi. Jotkut basistit soittavat soolokonsertteja jopa kokonaisen kvartin verran kohotetulla virityksellä.Virityksen nostaminen kuitenkin heikentää puolestaan basson syvää ja kauniisti resonoivaa alarekisteriä; se muuttuu soinniltaan kireämmäksi.Kontrabassokonsertossani en ole käyttänyt kohotettua sooloviritystä, jotta basson hieno, instrumentille kaikkein luonteenomaisin matalin ääniala pääsisi teoksessa myös oikeuksiinsa. Tämä merkitsee samalla sitä, että koko konserton melodiikka on rakennettu kokonaan toisella tavalla kuin muille jousisoittimille säveltämissäni teoksissa.Koska kontrabassolle on instrumentin suuren koon takia niin helppo säveltää (ja sille on esim. orkesterikirjallisuudesssa paljon sävellettykin) kulkuja, joita on käytännössä mahdoton toteuttaa kirkkaasti ja puhtaasti, pyysin ennen konserton aloittamista teoksen kantaesittäjältä ja tilaajalta Eero Munterilta lainaksi kontrabassoa, voidakseni itse opiskella jonkin verran soitinta ja saadakseni näin konkreettisen tuntuman sen tekniikkaan ja sointiin. Sävellystyön edetessä bassonsoittotaitoni karttuikin sen verran, että saatoin itse kokeilla hyvin hitaassa tempossa suuren osan siitä, mitä olin bassolle kirjoittanut.Kontrabassokonserton säveltämisessä erityisongelmana on se, että basso ei ole mikään äänekäs soitin - se voi hyvin helposti peittyä orkesterin alle. Tästä syystä teoksen orkesterikokoonpano ei ole kovin suuri, ja orkesteritekstuuri on solistisissa kohdissa kauttaaltaan hyvin ohut ja yksinkertainen. Orkesteri pääsee enemmän esille vain välisoitoissa ja huipennuksissa.Konsertto käsittää viisi yhtäjaksoisesti soitettavaa osaa, joilla kaikilla on hyvin erilainen luonne. Intensiivisesti laulavaa ensimmäistä osaa seuraa toisena osana kontrabasson ja harpun kadenssi, jossa basso soittaa pelkästään näppäillen (pizzicato). Kolmannessa osassa solisti siirtyy basson normaaleista äänistä instrumentin rikkaaseen huiluääni- eli flageolettimaailmaan ja kipuaa flageoletein lopulta otelaudan ulkopuolelle aina tallan juureen asti, instrumentin ylimpään mahdolliseen äänialaan. Vastakohtana tälle seuraa rauhallista, syvää musiikkia basson matalimmassa rekisterissä.Neljäntenä osana on teoksen toinen kadenssi. jossa on mukana myös kaksi lyömäsoittajaa. Vastakohdaksi bassolle lyöjät soittavat ennen kaikkea hyvin korkeita lyömäsoittimia, kuten antiikisia symbaleita (crotales), triangeleita ja jousella soitettavia lautasia. Olen pyrkinyt tavoittelemaan osassa aineetonta tunnelmaa, jossa ajan koettu kuluminen kokonaan lakkaisi.Finaali etenee melko rauhallisessa tempossa, mutta osa sisältää silti joitakin teoksen virtuoosisimpia kontrabassokulkuja. Solisti tekee osassa paljolti ikään kuin kamarimusiikkia orkesterin eri instrumenttien kanssa. Loppu on aineeton, finaali häipyy kontrabasson kannen ja laitojen taputteluihin ja koputteluihin sekä puhaltimien ilman ääntä soitettavien huokauseleiden ja suhistuspuun huminaan.Kontabassokonsertto on syntynyt Lahden kaupunginorkesterin soolobasistin Eero Munterin aloitteesta ja pyynnöstä, ja olen omistanut teoksen Eerolle.© Kalevi Aho 2005

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Concerto for Double Bass and Orchestra