Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

I began composing the 11th symphony on the initiative of Tero-Pekka Henell, General Manager of the Turku Philharmonic Orchestra, who at the time (1997) was working for the Rikskonsert organisation in Sweden. He suggested that I compose a Rikskonsert commission for the Kroumata ensemble and orchestra that Kroumata could play as the soloist with orchestras.At about this time the planning of a new Lahti concert hall was just beginning and I was asked to provide a work for the opening concert. The commission ultimately came from the Lahti Symphony Orchestra. Before setting to work, I visited Stockholm in September 1997, met the members of the Kroumata ensemble and spent an evening and night in the Kroumata rehearsal room trying out various percussion instruments.The 11th symphony was completed in March 1998, and the Kroumata ensemble and the Lahti Symphony Orchestra under Osmo Vänskä premiered it at the opening concert of the Lahti Sibelius Hall on 10 March 2000.The first movement of the symphony begins with drawn-out music and timbral webs on the solo instruments, from which a clearer rhythmic beat gradually begins to emerge. The musical tension is released in a cadenza in which all the percussionists play castanets. The end of the movement is very quick, ethereal.In the introduction to the second movement a heckelphone presents a broad, singing melody that is followed by the frenzied main section. The energetic, rhythmically hypnotic movement also includes improvised cadenzas for each percussionist.The finale is the complete opposite to the second movement. The music is now very static, almost ritualistic. One and the same chord g-d-a-e built on fifths is heard throughout on the strings. The percussionists are scattered round the hall, and the dominant instruments are those with bright, clear sounds – at one stage joined by six ten-stringed kanteles. At the end all the solo percussionists take their leave of the work, as it were, and of the hall, slowly clashing ancient cymbals as they go.© Kalevi Aho11. sinfoniani synty oli monivaiheinen. Aloitin teoksen säveltämisen Turun kaupunginorkesterin intendentin Tero-Pekka Henellin aloitteesta, joka vuonna 1997 työskenteli ruotsalaisessa Rikskonsert-organisaatiossa. Henell ehdotti, että säveltäisin Rikskonsertin tilauksesta pohjoismaiden ainoalle ammattilyömäsoitinyhtyeelle Kroumatalle sekä orkesterille sellaisen teoksen, jota Kroumata voisi esittää esiintyessään orkesterien solistina Pohjoismaissa ja muualla. Kuuden hengen lyömäsoitinyhtyeelle ja sinfoniaorkesterille sävellettyjä teoksia on olemassa vain harvoja. Sovimme samalla siitä, että teoksen orkesterikokoonpano ei olisi kovin suuri, eikä teos olisi orkesterille liian vaikea, jotta myös pienehköt maaseutuorkesterit kykenisivät soittamaan sen.Kirjoitin sinfonian ensimmäiset nuotit heinäkuussa 1997. Kun vähän myöhemmin mainitsin Lahden kaupunginorkesterin intendentille Tuomas Kinbergille, että olen aloittanut sinfonian säveltämisen, jonka kantaesitys ei olekaan tällä kertaa Lahdessa, vaan Ruotsissa, Kinberg oli sitä mieltä, että kantaesitys pitäisi ehdottomasti saada Suomeen, esimerkiksi Lahteen suunnitellun uuden konserttitalon avajaiskonserttiin. Näin tilaus muuttui Lahden kaupunginorkesterin tilaukseksi.Syyskuun alussa 1997 kävin Tukholmassa tapaamassa Kroumata-yhtyeen jäseniä, ja sain heiltä arvokkaita vinkkejä, millä tavoin lyömäsoittimia voisi käsitellä soittajan kannalta järkevästi. Vietin samalla yhden illan ja yön Kroumatan fantastisessa harjoitustilassa tutkien ja kokeillen kaikkia mahdollisia yhtyeen hallussa olevia lyömäsoittimia, ja tällöin valitsin suurelta osalta teoksessa käytettävän lyömäsoittimiston.Sinfonian säveltäminen keskeytyi kuitenkin muitten töitteni takia moniksi kuukausiksi syksyllä 1997. Pääsin jatkamaan työskentelyä teoksen parissa vasta helmikuussa 1998 - sain tällöin viiden kuukauden kestoisen työskentelyapurahan saksalaiseen Wiepersdorfin taiteilijalinnaan. Lähes puolet sinfoniasta on sävelletty Berliinin eteläpuolella sijaitsevassa Wiepersdorfin kylässä. Teos valmistui 7.3.1998 ja se kantaesitettiin Lahden Sibelius-talon avajaiskonsertissa 10.3.2000. Kantaesityksestä muodostui niin poikkeuksellinen menestys, että teos päätettiin esittää Lahdessa ja samassa yhteydessä myös Turussa niin pian kuin vain mahdollista. Uusintaesitykset tapahtuivat helmkikuussa 2002, ja tällöin sinfonia myös levytettiin Lahdessa.11. sinfonian ensimmäinen osa alkaa viipyilevällä musiikilla ja solististen lyöjien sointivärikentillä, joista vähitellen alkaa kohota esiin selvempi rytminen syke. Musiikillinen jännitys kasvaa ja laukeaa kadenssiin, jossa kaikki lyöjät soittavat kastanjetteja. Osan loppu on hyvin nopea, aineeton.Toisen osan johdannossa hekkelfoni (baritonioboe) esittää laajan, laulavan melodian, jota seuraa osan rytmisesti teräväpiirteinen, nopea pääjakso. Tässä vaiheessa rytmielementti tulee musiikissa keskeiseksi. Osan tempo alkaa asteittain kiihtyä, ja samalla kukin lyöjistä joutuu vuorollaan improvisoimaan omat soolokadenssinsa. Alkupuolella vallineet käsin soitettavat rummut, joiden joukossa on myös etnisiä lyömäsoittimia, vaihtuvat vähitellen rumpukapuloin soitettaviksi instrumenteiksi. Energinen, rytmisesti hypnoottinen osa pättyy siihen, kun kaikki kuusi lyöjää kiihdyttävät kolmasti tempon raivoisiksi rumputremoloiksi.Finaali muodostaa toiselle osalle äärimmäisen vastakohdan. Musiikki on nyt hyvin staattista ja hiljaista, melkein rituaalinomaista. Jousistossa soi koko osan läpi yksi ja sama kvinttisointu g-d-a-e. Lyöjät ovat levittäytyneet ympäri salia, ja vallitsevimpia instrumentteja ovat heleästi ja kirkkaasti soivat intsrumentit - yhdessä vaiheessa myös kuusi kymmenkielistä kanteletta. Lopussa kaikki solistiset lyöjät jättävät ikään kuin hyvästit teokselle ja poistuvat antiikkisia symbaaleja vastakkain lyöden hitaasti salista, ja orkesteri jää päättämään teoksen yksin.© Kalevi Aho

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Symphony No. 11