Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

My orchestral variations take its theme from the last movement of an early piano suite by Erik Bergman (1911–2006) called Intervalles (1949). Traditionally, variations based on a theme by an other composer are meant as an homage, and that indeed is the case here. The forever inspirational, always new-seeking grand old man of Finnish Modernism passed away during the final stages of the composition process, and so my humble hommage was never seen by its dedicatee. Nevertheless, April 24th 2006 left its mark on the variation XI for the low brass that I was working on at the moment: a counterpart of tubular bells grows out to state the tones E–D#–C–Bb (E–Ri–k–B, also the inversion of the pitch-collection of the theme's beginning). Stylistically, however, the music is deliberately my own, and thus rather distant from the mature style of Bergman, although the very first seconds of the work contain distinctively post-Bergmanian music on the percussion. The energetic and repetitive theme, representing the Maestro's early neoclassical idiom, is not stated in its original form until the very end of the work, as the logic conclusion of the rising intensity drawn by the last variations. The traditional exposition of the theme, stated after a lava-like introduction, is left intentionally abstract, and is considerably slowed down in order to represent the very essence of the theme and its construction. Following the ample and static exposition, the gradually activating set of variations for flutes, oboes and clarinets are heard before the nervous percussion music of the introduction reappears in the first short interlude. The second set of variations accelerate through trombones, trumpets and French horns before culminating on the high brass' luminoso just before the second interlude – scored for strings, delicato – takes over. The third and final ramp of variations is the longest, with the increasing of intensity more gently sloping, yet reaching even further. Variations for the choir of low woodwinds, the melted-together bassoons, strings at dizzying heights pianissimo, the before-mentioned one for low brass, cantabile 'cellos, playful middle register strings and the bright, screaming high woodwind choir form a span of tension that is partly resolved in the motoric variation for pitched percussion, harp and piano, during which the final variation starts to break through. Variation XVI is a fiery, fanfare-like double fugato for the brass in the middle register, right on the verge of the Allegro energico character of Bergman. The inevitable recapitulation of the theme is an orchestration of the beginning of the Bergman's original piano piece. © 2006 Jarkko Hartikainen Orkesterivariaatioideni teema on peräisin Erik Bergmanilta (1911–2006), hänen varhaisen pianosarjansa Intervalles (1949) viimeisestä osasta. Toisen säveltäjän teemasta tehdyissä muunnelmateoksissahan on aina luonnollisesti kyseessä kunnianosoitus, tässä erityisesti. Minulle iäti esikuvallinen uuden etsijä kun ehti poistua keskuudestamme sävellystyön ollessa kuumimmillaan, joten tämä vaatimaton hommage jäi häneltä täpärästi kuulematta. Huhtikuun 24. 2006 työn alla olleeseen matalien vaskien variaatioon (Var. XI Grandioso, sonore) kasvaa täten pieneksi muistokirjoitukseksi putkikellojen vastaääni aiheella e-dis-c-b (eli E-ri-k-B, joka on myös variaatioteeman alkusävelikön käännös). Tyylillisesti musiikki on kuitenkin tarkoituksellisesti omaani, ja näin kohteliaan etäällä kypsästä Bergmanista, joskin aivan teoksen alku sisältääkin tunnistettavan post-bergmanilaista lyömäsoitinmusiikkia. Säveltäjämaestron uusklassista varhaistyyliä edustava energinen repetitioteemakin esitetellään sellaisenaan vasta teoksen lopussa, viimeisten variaatioiden siihen johtavan rampin huipulla. Laavamaisen hitaan johdannon jälkeisessä varsinaisessa teemaesittelyssä teema on nimittäin mahdollisimman abstraktissa, pelkistetyssä muodossaan, tuntuvasti hidastettuna. Varsin laveaa ja staattista esittelyä seuraa huilujen, oboeiden ja klarinettien asteittain aktivoituvat variaatiot ennen alkusekuntien hermostuneen musiikin lyhyttä paluuta ensimmäisessä interludissa. Toinen kiihtyvä variaatioiden kaari kulkee pasuunoiden, trumpettien ja käyrätorvien kautta korkeiden vaskien luminosoon, minkä jälkeen jousiston delicato-interludi tasoittaa tilannetta vielä kerran. Kolmas variaatiorypäs nostaa jälleen intensiteettiä asteittain, mutta loivemmin ja pidemmälle. Matalien puupuhaltimien kuoro, yhteensulautuneet fagotit, huimaavan korkeat pianissimo-jouset, mainittu matalien vaskien variaatio, laulavat sellot, vilkkaat keskialueen jouset ja korkeiden puiden kirkas huuto muodostavat jännitteen, joka laukeaa säveltasollisten lyömäsoittimien, harpun ja pianon motoriseen teemamuunnelmaan. Tämän keskeltä kasvava viimeinen, tulisen fanfaarimainen 16. variaatio keskialueen vaskille tulee jo karakteriltaan aivan lähelle Bergmanin Allegro energicoa kieppuvana kaksois-fugatona, jonka stemmat lopulta kohtaavat teeman lopun profiloidussa asteikkolaskussa. Väistämättä seuraava teeman paluu on orkestroitu versio Bergmanin pianoteoksen alusta. © 2006 Jarkko Hartikainen

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Hommage