Music Finland Core

* Title

Additional title

Description

The word Feria is Spanish for an outdoor festival or fair, the exuberance of which is alluded to in this work. In the fast opening section the explosive, rhythmic ideas, especially the trumpet fanfares which are recurring motive of the piece, herald a lively public spectacle.The mainly slower-paced central section reaches a point of focus which may be recognised as a chord progression from Monteverdi's Lasciatemi morire (Lament of Arianna). The allusion grew natrurally out of the work's material during the process of composition, rather as if when viewing an essentially abstract painting a recognisable human face can suddenly appear.© Magnus Lindberg(Boosey & Hawkes)Le mot Feria désigne en espagnol une fête de rue dont cette oeuvre exprime l'exubérance. Dans la section initial rapide, les idées explosives et rythmées, en particulier les motifs de fanfares de trompettes qui reviennent périodiquement dans la pièce, révèlent un spectacle public animé.La section centrale, généralement plus lente, converge vers une période où l'on reconnaîtra la progression harmonique du Lasciatemi morire (Lamento d'Ariane) de Monteverdi. Cette allusion se dégagea naturellement du matériau de l'oeuvre au cours de sa composition , de même qu'à la contemplation d'une peinture essentiellement abstraite s'en détacherait soudain un visage humain identifiable.© Magnus Lindberg(Boosey & Hawkes)Feria ist das spanische Wort für Volksfest oder Jahrmarkt. Die Komposition spielt auf die damit verbundene Ausgelassenheit an. In der schnellenm Einleitung kündigt der explosive rhytmische Verlauf, insbesondere die Trompetenfanfaren, die ein wiederkehrendes Motiv des Stücks sind, ein aufregendes öffentlisches Spektakel an.Der im wesentlichen langsamer angelegte Mittelteil erreicht einen Brennpunkt, in dem eine Akkordfortschreitung aus Monteverdi's Lasciatemi morire (Lamento d'Arianna) wahrgenommen werden kann. Die Anspielung ergab sich beim Komponieren ganz natürlich aus dem Material des Weks, vergleichbar der Betrachtung eines abstrakten Gemäldes, in dem plötzlich ein menschliches Geschicht erkennbar wird.© Magnus Lindberg(Boosey & Hawkes)Some time in spring 1995, after completing Arena for the first Sibelius Conductors’ Competition, Magnus Lindberg started to work on a new piece. Since he had no commission for it he felt free to experiment, and the initial musical ideas seemed to take shape as a string quartet — a fact which encouraged Lindberg, who had been asked on several occasions to write a string quartet, but had never felt that this medium was really his cup of tea. Then the London Sinfonietta commissioned a largescale work and the string-quartet-to-be was left in the drawer. In the Sinfonietta piece, which later became Engine, Lindberg drew on musical material generated by a computer running a rule-based programme developed by Mikael Laurson and continued under the auspices of Ircam in Paris. Then came the idea to re-score the quartet material and mix it with new rule-based-music, very different from the previous one. In the end, however, the older material was discarded.When Jukka-Pekka Saraste asked Lindberg to write a new piece for him and the Finnish Radio Symphony orchestra, the chamber-music piece gradually matured into a twenty-minute work for large instrumental forces — a sign of Lindbergk predilection for symphony orchestra, which he considers his ‘favourite instrument’.Composed as one continuous movement, Feria was written partly in parallel with another work, Related Rocks, for two pianos, two percussionists and electronics, which was first performed at Ircam in June 1997. Feria, whose title means ‘fair’ or ‘festival’ in Spanish, works with sudden, changing gestures, and dramatic cuts and contrasts. Particularly in the first part, there are explosive rhythms that bring bullfights into mind, especially in the virtuoso trumpet fanfare, a recurring idée fixe of the piece. This is something quite different from the flowing richness of many of Lindbergs later works, notably the orchestral Arena.After the energetic first section the music takes on a calmer character. Slow movements are rare in Lindberg’s music, and one is not surprised to hear sudden bursts of faster music in the middle of this section, which culminates in a harmonic progression that is a clear reference to Monteverdi madrigal Lasciatemi morire (Arianna’s Lament). Like the allusion to Purcell in Lindberg’s Corrente and Corrente II, this is not an attempt to paste external significance onto his own music, but a rather something that grows naturally from its harmonic structure. Lindberg uses these allusions as a kind of alienation effect: like a familiar figure rising from material that is otherwise new to us.The concluding part of the work grows gradually from the middle section, which is characterised by slow music and interplay between small instrument groups. At the end the music builds up in an energetic movement that clears the material from the preceding contrasts, bringing the work to forceful ending.Feria is dedicated to Jukka-Pekka Saraste, who gave its first performance on 11th of August [1997] at the Proms in London.© Risto Nieminen, 1997(Helsinki Festival)(translated by © Susan Sinisalo)Magnus Lindberg alkoi työskennellä uuden kappaleen parissa keväällä 1995, saatuaan valmiiksi Jean Sibelius -kapellimestarikilpailua varten säveltämänsä Arenan. Hänellä ei ollut selkeästi määriteltyä tilausta tälle teokselle, ja tunsi olevansa vapaa kokeilemaan jotain uutta. Musiikilliset idut saivat vähitellen jousikvarteton piirteitä. Tämä miellytti säveltäjää, jota oli usein pyydetty kirjoittamaan kvartetille mutta joka ei koskaan aikaisemmin ollut tuntenut sitä omimmaksi alueekseen.Työn keskeytti London Sinfoniettalta tullut suunmuotoisen teoksen tilaus, ja valmisteilla oleva jousikvartetto jäi pöytälaatikkoon. Sinfonietta-kappaleessa Engine 15 soittajalle Lindberg käytti materiaalia, jota hän oli tuottanut tietokoneen avulla käyttäen hyväkseen Mikael Laursonin kehittämää ja sittemmin Ircamin suojissa jatkettua nk. sääntöpohjaista ohjelmaympäristöä. Tässä vaiheessa Lindberg ajatteli kirjoittavansa jousikvartettimateriaalin uudelleen isommalle kokoonpanolle ja sekoittavansa sen hyvin erilaisen sääntöpohjaisen musiikin kanssa. Lopulta kuitenkin aikaisemmin luonnosteltu musiikki jäi jälleen sivuun.Lindberg otti esiin vanhan materiaalinsa kolmannen kerran, kun Jukka-Pekka Saraste pyysi häntä kirjoittamaan uuden orkesteriteoksen johtamalleen Radion sinfoniaorkesterille, ja kamarimusiikkiteos kypsyi vähitellen parikymmenminuuttiseksi kappaleeksi suurelle soitinkokoonpanolle – jälleen yksi osoitus kiinnostuksesta sinfoniaorkesteriin, jota Lindberg kutsuu mielisoittimekseen.Yksiosaisena kokonaisuutena hahmottuva Feria on kirjoitettu osittain yhtä aikaa Ircamissa Pariisissa kesäkuussa 1997 kantaesitetyn ja kahdelle pianolle, kahdelle lyöjälle ja elektroniikalle soitinnetun Related Rocksin kanssa. Feria, jonka espanjankielinen otsikko viittaa ’markkinoihin’ tai ’juhlaan’, etenee äkillisesti muuttuvien eleiden, dramaattisten leikkausten ja vastakohtien kautta. Erityisesti ensimmäisessä jaksossa on räjähtäviä rytmejä jotka saattavat tuoda mieleen härkätaistelun tunnelman, varsinkin virtuoosimaisessa trumpettifanfaarissa, kappaleen toistuvassa idée fixessä. Tämä eroaa varsin selkeästi monien Lindbergin viimealkaisten, Arenan kaltaisten teosten virtaavasta soinnista.Energisen ensijakson jälkeen Ferian musiikki rauhoittuu. Hitaat osat ovat harvinaisia Lindbergin teoksille, eikä kuulija nytkään ylläty kuullessaan äkkiä pyrähteleviä nopeamman musiikin katkelmia keskellä jaksoa, jota karakterisoi Monteverdin madrigaaliin Lasciatemi morire (Ariannan valitus) assosioituva harmoninen kulku. Kuten Purcell-muistuma Correntessa ja Corrente II:ssa, tässäkään ei ole kyse säveltäjän yrityksestä liimata oman musiikkinsa päälle ulkopuolisia merkityksiä, vaan jostakin joka kasvaa luonnollisesti kappaletta hallitsevien harmonian lakien säätelemänä. Lindberg käyttää näitä muistumia eräänlaisena vieraannuttamisefektinä: on kuin tutut kasvot nousisivat esiin materiaalista joka muuten on meille uutta.Päätösjakso kasvaa vähitellen keskiosasta, jota karakterisoivat hidas musiikki ja pienten soitinryhmien välinen vuoropuhelu. Lopussa musiikki voimistuu, puhdistuu edeltävistä vastakohtaisuuksista ja saavuttaa määrätietoisten iskujen siivittämän loppunsa.Feria on omistettu Jukka-Pekka Sarasteelle, joka johti sen kantaesityksen Lontoon Promenade-konsertissa 11.8.1997.© Risto Nieminen, 1997(Helsingin Juhlaviikot)Våren 1995 efter att han fullbordat Arena för Jean Sibelius-dirigenttävlingen började Magnus Lindberg genast arbeta på ett nytt stycke. Han hade ingen egentlig beställning och kände sig därför fri att experimentera med någonting nytt. De förstå musikaliska idéerna började luta mot en stråkkvartett. Det hade Lindberg ingenting emot eftersom han ofta blivit ombedd att skriva en stråkkvartett men aldrig tidigare upplevt genren som sitt gebit.Arbetet avbröts och stråkkvartetten hamnade i en skrivbordslåda, då London Sinfonietta kom med en beställning på ett större verk. Beställningen resulterade så småningom i Engine för femton musiker, där Lindberg använde material producerat av ett regelbaserat datorprogramm utvecklad av Mikael Laurson. I ett skede föddes idén att skriva om stråkkvartettmaterialet för sinfoniettabesättning och blanda upp det med den helt annorlunda datorproducerade musiken. Slutligen lade han än en gång det tidigare skisserade materialet åt sidan. Lindberg tog fram det gamla materialet en tredje gång, då Jukka-Pekka Saraste bad honom skriva ett nytt stycke för Radions synifoniorkester. Det kammarmusikaliska stycket mognade så småningom till en komposition på nästan tjugo minuter med större besättning – åter ett bevis på Lindbergs förkärlek för orkestern som han kallar för sitt favorifinstrument.Den ensatsiga Feria komponerades delvis parallellt med Related Rocks, som är instrumenterat för två pianon, två slagverkare och elektonik och som uruppfördes vid Ircam i juni 1997. Feria, som på spanska betyder marknad eller fest, arbetar med plötsliga förändringar i gestiken, dramatiska klipp och kontraster. Speciellt i det första avsnittet finns det explosiva rytmer som påminner om stämningarna vid en tjurfäktning, speciellt den virtuosa trumpetfanfaren som fungerar som en ständigt återkommande idée fixe. Detta skiljer sig tydligt från den flytande klangen i Lindbergs senaste musik i stil med Arena.Efter en energisk första del lugnar sig musiken i Feria. Långsamma satser är sällsynta hos Lindberg och det kommer knappast som någon större överrsakning för lyssnaren att höra plötsliga utbrott av snabbare musik mitt i detta avsnitt som har tydliga hänvisningar till Monteverdis madrigal Lasciatemi morire (Ariadnes klagan). Liksom anspelningen på Purcell i Corrente och Corrente II är det inte här heller fråga om ett försök från Lindbergs sida att klistra utomstående betydelser på sin egen musik utan om någonting som växer fram naturligt ur dess harmoniska struktur. Lindberg använder dessa reminiscenser som ett slags alienerande effekter. Det är som om ett bekant ansikte steg fram ur detta material som annars är nytt för oss.Den avslutande delen av verket växer långsamt ur mittpartiet, som kännetecknas av långsam musik och dialog mellan mindre insrumentgrupper. Till sist tilltar musiken i styrka, blir kvitt de tidigare kontrasterna och når slutet med målmedvetna stötar.Feria är tillägnat Jukka-Pekka Saraste.© Risto Nieminen, 1997(Helsingfors Festspel)(övers. © Jan Granberg)

Year of composing

Arranger

Movements

Availability

Abbreviation	Instrument
Woodwind
acl	alto clarinet
afl	alto flute
arec	alto recorder
asax	alto saxophone
barsax	baritone saxophone
barhn	baritone horn
bcl	bass clarinet
bfl	bass flute
bob	bass oboe
bsax	bass saxophone
bsn	bassoon
cbsn	contrabassoon
cl	clarinet
ehn	English horn
fl	flute
hn	French horn
ob	oboe
pic	piccolo
rec	recorder
sax	saxophone
srec	soprano recorder
ssax	soprano saxophone
trec	tenor recorder
tsax	tenor saxophone
Brass
ahn	alto horn
atrb	altotrombone
barhn	baritone horn
btrb	bass trombone
cornet	cornet
euph	euphonium
fhn	flugelhorn
hn	French horn
tba	tuuba
thn	tenor horn
trb	trombone
trp	trumpet
Percussion
dr	drums
glock	glockenspiel
mar	marimba
perc	percussion
timp	timpani
vibr	vibraphone
xyl	xylophone
Strings
db	double bass
gamba	viola da gamba
str	strings
vla	viola
vlc	cello
vln	violin
Other
acc	accordion
cel	celesta
cemb	harpsichord
chords	chords
elbas	electric bass
elg	electric guitar
elorg	electric organ
elpno	electric piano
guit	guitar
harm	harmonium
hca	harmonica
hp	harp
instr	instrument
kantele	kantele
keyb	keyboard
live electr	live electronics
mand	mandolin
mel	melody
org	organ
pno	piano
synth	synthesizer
tape	tape
Vocal
alto	alto
baryt	baritone
basso	bass voice
ch	choir
chc	childrens choir
chf	female choir
chm	male choir
chx	mixed choir
cten	countertenor
mezzo	mezzo-soprano
sopr	soprano
speaker	speaker
ten	tenor
voc	vocal

Symphony orchestra
2222 4331 11 1, str = 2 flutes, 2 oboes, 2 clarinets, 2 bassoons, 4 French horns, 3 trumpets, 3 trombones, tuba, timpani, one other percussionist, harp and strings
Wind band
2252 3 423 21212 3 = 2 flutes, 2 oboes, 5 clarinets, 2 bassoons - 3 saxophones - 4 French horns, 2 trumpets, 3 trombones - 2 cornets, alto horn, 2 tenor horns, baritone horn, 2 tubas - 3 percussionists
Big band
221 4 4, pno, guit, db, dr = 2 alto saxophones, 2 tenor saxophones, baritone saxophone, 4 trumpets, 4 trombones, piano, guitar, double bass, drums
Additional codes
+	fl+pic = flutist doubles on piccolo
/	pno/org = can be played on either piano or organ
lib	ad libitum
obl	obligato
str	str: 65432 = specified number of string players
str min	str min: 65432 = at least 65432
str max	str max: 65432 = not more than 65432
solo	vln solo = violin is the solo instrument in a work not obviously for solo violin