Description

Sävelsin Duo concertanten - kaksoiskonserton klarinetille ja konrabassolle sekä orkesterille - v. 2002 Mikko Raasakan ja Teemu Kauppisen tilauksesta. Nyt kuultava Trio concertante on Duo concertanten versio, jossa olen sovittanut orkesteriosuuden pianolle. Pianosemmasta tuli hyvin virtuoosinen (pitäähän pianistin suoriutua kymmenien muusikoiden osuuksista kahdella kädellä, kymmenellä sormella). Niinpä nyt teoksessa on kahden solistin sijaan - oikeutetusti - kolme.

Trio concertante on kolmiosainen, kestosuhteiltaan suunnilleen 5:2:3. Puolet ajasta haukkaa siis sonaattimuotoinen avausosa (In modo di sonata). Sen päätaitteet - esittely-, kehittely- ja kertausjakso - ilmenevät puolestaan suhteessa 6:4:3. Esittelyjakson teemaryhmään sisältyy rauhallisen, heleiden koristaman laulullisuuden lisäksi nopeampaa, leikillistä ja motorista tarinaa. Kehittely niputtaa näitä verraten vastakohtaisia elementtejä päällekkän ja peräkkäin jalostaen

musiikkillista juonta arvaamattomiinkin suuntiin. Mielestäni kehittely juuri onkin tällaisen muotorakenteen pihvi kuulijan kannalta. Kehittely ei tavallaan pääty vielä kertausjaksossakaan, koska alun teemat kuullaan "erivärisinä". Tai siis matkan jälkeen kotiin saapuu hieman eri olento. Koska avausosa pitää jo sisällään kahden eri luonteisen osan rakennusaineet, aikomani neliosainen sykli supistuikin kolmiosaiseksi.

Ensimmäisen osan jälkeen ilman taukoa (attacca) alkava Scherzo on tyypillinen lajinsa edustaja: leikkisä ja ketterä. Sen soinnillinen asu on myös intiimimpi kuin ympäröivillä osilla. Klarinetin ja kontrabasson aluksi esittämästä bitonaalisesta tanssista kehittyvät kaikki osan vitaalit aiheet. Pisteeksi i:n päälle olen sijoittanut tähän elämänmyönteiseen miniatyyriin sitaatin jättiläismäisestä ja maailman verisimmästä oopperasta, Straussin Elektrasta!

Länsimaisen musiikin yksi vanhimmista sävellystyypeistä on basso- ja sointuostinaton päälle jäsentyvä muunnelmamuoto chaconne, italiaksi ciaccona tai - kuten olen osan tässä nimennyt - Ciacona. Se on varhaisimpia amerikkalaisen - ei afroamerikkalaisen - musiikin ilmentymiä eurooppalaisen musiikin kaanonissa. Tämä alunperin villi ja eroottinen tanssi Väli- ja Etelä-Amerikasta saapui espanjalaisten ja portugalilaisten paluulastissa sulostuttamaan juuri alkanutta

barokin aikakautta. Italiassa alkaneen kukoistuskautensa myötä se levittäytyi koko eurooppalaiseen soitinmusiikkiin ja sai eri nimityksiä kuten passacaglia tai ground. Viimeksimainituilla voi joskus olla myös musiikillisia vivahde-eroja.

Trio concertanten viimeisen osan tunnelmallisena lähtökohtana on pikemminkin tämä varhainen hurja intiaanitanssi kuin vaikkapa Aurinkokuninkaan hovioopperoiden plastiset jalannostot. Ciaconan tukirankana on - tyylille uskollisesti - neljän tahdin mittainen bassokuvio, jolla on laskeva yleisilme. Nämä pianistin vasemman käden alussa esittelemät kolme säveltä ovat myös koko harmonisen rungon muodostavan kuuden heksakordin pohjaäänet. Tahtilajit 7/8 ja 2/4

vuorottelevat säännöllisesti läpi koko osan. Bassolinjan päälle liittyy kontrabasson melodia, ja vähitellen muitakin kerroksia

pianotekstuurissa. "Hankauksesta" aiheutuva staattinen sähkö alkaa rätistä capriccioso-taitteessa kontrabasson ja tämän

keskustelukumppaniksi liittyneen klarinetin ympärillä. Tästä on seurauksena juhlava pianosoolojakso, jonka aikana klarinetisti ja kontrabasisti vetäytyvät punomaan uusia juonia. Klarinetti esittää kontrabasson alussa esittelemän aiheen bassosolistin kehrätessä 16-osaseittiä teeman alle. Vähitellen pianistin kaikki sormet pomppivat mukana koneen rattaissa. Äkkinäisen pysähdyksen jälkeen alkaa vielä viimeinen matka kohti loppuhuipennusta.

© Kirmo Lintinen 2009

Instrumentation

cl, db, pno

Category

Chamber Works

Premiere

Mikko Raasakka, clarinet, Teemu Kauppinen, double bass, Emil Holmström, piano Chamber Music Hall of JAMK University of Applied Sciences, Jyväskylä, September 22, 2009.

Movements

I ... In modo di sonataII ... ScherzoIII ... Ciacona

+ Add information