Nyo ze honmak kukyo to Op. 59b

by Jouni Kaipainen

version of the 3rd movement of the Clarinet Quintet

Empty sheet

Jouni Kaipainen

Nyo ze honmak kukyo to Op. 59b

Edition Wilhelm Hansen

Description

The piece for clarinet and string orchestra bearing a title in ancient Chinese is a version of the third movement of my clarinet quintet op. 59a. I took the name from the Buddhist Lotus Sutra, which is the last of the writings ascribed to Siddharta Gautama himself. The title is impossible to translate into any language: it is the last of the ten Buddhist Dhammas and refers in content to the one great community. As the title of my composition it indicates that the rhythms are taken as such from the said sutra, without changing a thing. The first time I heard a Buddhist community reciting this text, I was astonished first at the speed with which they spoke (this truly is no slow muttering of a mantra) and second by the intensity that, regardless of the speakers' vocal powers and registers, gradually leads the group towards resonant harmonies, such as chords of a ninth. The music has nothing to do ideologically with the Buddhism of Nichiren Daishonin. In the piece I also use a dabachi, a Japanese temple bell, because this is an integral part of the ritual. The work was completed in 1999.

© Jouni Kaipainen 2002

(Tampere Biennale)

translation by © Susan Sinisalo

Muinaisella kiinan kielellä otsikoitu kappaleeni on klarinetille ja jousiorkesterille kirjoitettu versio Klarinettikvintetto op. 59a kolmannesta osasta. Nimi on peräisin buddhalaisesta ns. Lootus-sutrasta, joka on viimeisin itsensä Siddharta Gautaman nimissä kulkevista kirjoituksista. Lause on mahdoton kääntää suomeksi tai millekään muulle kielelle: se on viimeinen buddhalaisen ajattelun kymmenestä ns. elämän tekijästä ja sen ajatuksellinen sisältö viittaa kaiken suuren yhteisyyteen. Sävellykseni otsikkona se vihjaa siitä, että kappaleen rytmiikka on otettu sellaisenaan mainitusta sutrasta, mitään muuttamatta. Kun kuulin ensimmäisen kerran buddhalaisyhteisön lausuvan tätä tekstiä, hämmästyin ensinnäkin lausumisen vauhdista (kysymyksessä ei todellakaan ole mikään hidas hiljainen mantran mutina) ja toiseksi sen intensiteetistä, joka lausujien äänivaroista ja äänen rekistereistä riippumatta saa ryhmän vähitellen hakeutumaan soinnikkaisiin harmonioihin, kuten noonisointuihin. Varsinaista ideologista tekemistä Nichiren Daishonin -buddhalaisuuden kanssa tällä musiikilla ei ole, mutta eikö toisaalta voimakas vaikuttuminen jostakin hetkeä suuremmasta jollakin tasolla luo myös ajatuksellisen linkin, jota voisi aatteellisena myötäelämisenäkin pitää. Kappaleessa käytän myös dabachi-nimistä japanilaista temppelikelloa, koska se kuuluu olennaisena osana itse rituaaliin. Teos on valmistunut vuonna 1999.

© Jouni Kaipainen 2002

(Tampere Biennale)


Instrumentation

str, trad instr, cl/cbcl solo [trad instr=dabachi (japanilainen temppelikello)]


Category

Works for Soloist(s) and Orchestra


Opus no.

op.59b


Premiere Fp: Janne Pesonen, clarinet, Tampere Chamber Orchestra, cond. Jaana Haanterä, Tampere, December 12, 1999. See also: Clarinet Quintet Op. 59a
Commisioned by / dedications Dedicated to Jaana Haanterä

+ Add information

No sheet music available from Music Finland.