Description

The Chamber Concerto for violin and strings reflects Hämeenniemi's interest in improvisation. The four movement works gives ample room for the imagination of the soloist, and many virtuoso violinists have demonstrated that the soloist can mold the work in his image to reflect his or her musicianship and musical personality. The interpretations of John Storgards have tended to be particularly exciting, imaginative, and, quite often, a lot of fun.

© Eero Hämeenniemi

Kamarikonsertto viululle ja jousille on suurelta osin melko tavallinen pieni neliosainen konsertto, mutta siinä on eräs tällaiselle musiikille epätavallinen piirre; se sisältää improvisoituja osia. Improvisaatio on ollut olennainen asia lähes kaikissa maailman musiikillisissa traditioissa, mutta länsimaisessa taidemusiikissa siihen on tämän vuosisadan aikana ikävä kyllä suhtauduttu välinpitämättömästi.

Musiikissa käytetään ääntä antamaan ajalle rakenne. Mielestäni musiikin täytyisi heijastaa kokemustamme ajasta sen kaikessa rikkaudessa ja moniulotteisuudessa. Improvisoitu musiikki luo erityislaatuisen aikakokemuksen, jota on erittäin vaikeaa (tai jopa mahdotonta) saavuttaa millään muulla tavalla. Juuri tämän takia improvisaatio on niin elintärkeää musiikille – ei siksi, että sen avulla olisi mahdollisuus osoittaa omaa teknistä virtuositeettia, ei edes siksi, että se voisi olla keino osoittaa omaa musiikillisen kielen taitoa, vaan siksi, että se on ainutkertainen tapa luoda ja kokea aikaa.

Aikakokemuksessa, jonka improvisoitu musiikki parhaimmillaan voi tuoda, on ainakin kaksi tärkeää ominaispiirrettä. Ensinnäkin, improvisoinnin aikana aika tuntuu ikäänkuin laajenevan. Asiat tuntuvat vievän enemmän aikaa, mutta kuulija ei kuitenkaan menetä kiinnostustaan. Me yksinkertaisesti vain kuuntelemme eri tavalla. Ehkäpä tämä muutos on analoginen verrattuna tapaamme kuunnella puhuttua kieltä ja toisaalta runonlausuntaa tai raamatun lauseita. Puhuminen, loppujen lopuksi, on tavallisesti yksi improvisaation muoto.

Toiseksi, improvisaatio saa meidät keskittymään musiikintekemisen ’tässä ja nyt’ -aspektiin. Tämä voi saada aikaan hyvin voimakkaan kokemuksen. Lopultahan kaikki luova toiminta, joka (länsimaisessa taidemusiikissa) on tavallisesti etäällä meistä niin ajallisesti kuin tilassakin, tapahtuu juuri silmiemme edessä.

Konserton ensimmäisessä osassa on enemmän improvisoituja osuuksia kuin konserton muissa osissa. Tähän on dramaturginen syynsä. Alussa työ ikäänkuin mietiskelee materiaalejaan ja etsii keinoja jatkaa matkaa. Kun samat musiikilliset ideat palaavat viimeisessä osassa, ne esitellään ennalta suunnitellussa järjestyksessä ja ne etenevät tavalla joka pyrkii luomaan illuusion loogisuudesta, jopa väistämättömyydestä. On erittäin tärkeää ymmärtää, että tämän teoksen improvisoituja osia ei länsimaiselle konsertolle totuttuun tapaan ole tarkoitettu hajaantuneiksi kadensseiksi; ne on tarkoitettu edistämään musiikillista keskustelua.

© Eero Hämeenniemi, 1998

Instrumentation

str, vln solo

Category

Works for Soloist(s) and Orchestra

Premiere

Kaija Saarikettu, violin, Lakeuden jouset String Orchestra, cond. Juha Nikkola, Seinäjoki, August 10, 1998.

PDF for promotional use

 Download

Archive number

MF14063

+ Add information